torstai 31. toukokuuta 2018

Ember -sukat


Toisinaan vilkuilen Ravelryn New Patterns ja Hot Right Now -osioita juuri oikeaan aikaan. Julkaistujen ohjeiden joukosta äkkäsin ehkä pari viikkoa sitten kivan näköisen sukkaohjeen, jossa juju piili kantapäässä. Sukka oli kauttaaltaan ikään kuin suomukuviota (tai valepalmikkoa), mutta kontrastivärinen resori ja kaksivärinen kantalappu toivat sukkaan uutta, kivaa ilmettä. Klikkasin ohjeen auki ja kas, julkaisun kunniaksi ohje oli vielä hetken ilmainenkin!

Äkkiähän se sitten piti puikoille saada moinen ilmestys ja langat valikoin myöhäisillan hämärässä. En tainnut edes laittaa valoja päälle lankahuoneeseeni, vaan ounailin pikaisesti näiden kahden sävyn sopivan yhteen ja kiikutin kerät telkkarin ääreen. Kirjava, kokonainen vyyhti Handun perussukkaa oli nimittäin jo hyllyssä valmiina kerittynä ja pieni 50-grammainen, itsevärjätty säpäkän violetti kerä on yksi pyhäinjäänne ensimmäisistä värjäyskokeiluistani. En enää muista, mikä oli alunperin ajatuksenani Handun varalle, mutta sinne se oli jäänyt ja nyt koitti vihdoin sen aika päästä työn alle.

Sukanneulominen jostain syystä maittaa taas niin - en olisi millään malttanut jättää sukkia kesken sellaisten elämän perustarpeiden, kuten nukkumisen tai syömisen ajaksi, sillä suomukuviossa ja vaaleankirjavassa langassa on jotakin todella koukuttavaa. Kerros kerrokselta sukka näytti kivemmalta ja vaikka aluksi en ollut ihan varma Handusta ja etenkään näiden värien yhdistelmästä, niin lopulta sukista tuli oikeinkin kauniit. Tuumasin ensin, että violetin olisi pitänyt olla huomattavasti vaaleampi, mutta oikeastaan nämä ovat nyt vallan kivat ja tumma violetti tuo vähän rytmiä kokonaisuuteen.


Projekti: Ember Socks
Malli: Ember Socks by Alex Anders
Lanka: Handu perussukka ja PetrichorYarns SOX
Menekki: 62 grammaa Handua ja 10 grammaa SOXia
Puikot: 2.25 mm

Ember -sukat ovat mahtava välipala kaiken huivi- ja paitaneulonnan keskellä. Nämä sukat on helppo tehdä loopaten kahta sukkaa samaan aikaan, ja värien käytöllä voi luoda hyvinkin erilaisia vaikutelmia. Kantalappu on kaksivärisyydestään huolimatta helppo neuloa, sillä siinä ei neulota kirjoneuletta: värit neulotaan briossimaiseen tyyliin vuorotellen, joten toista lankaa ei tarvitse kuljettaa mukana missään vaiheessa. Kaikin puolin mukava ja nopsa projekti, jossa voi käyttää hyvin pois pienen pieniä jämälankanöttösiä!


maanantai 21. toukokuuta 2018

Jämälangat käyttöön, osa 1


Fingering-vahvuisia sukkalanganjämiä: niitähän riittää. 100 grammainen vyyhti on toki siitä hyvä, että ei tarvitse jännittää, kuinka siitä riittää isompaankin sukkapariin. Mutta se on myös siitä huono, että jäljelle jää aina jonkun kokoinen nöttönen, jota voi olla hankala käyttää enää mihinkään muuhun. Eikä ihania lankoja raaski poiskaan heittää, vaikka jäljellä olisi enää muutama gramma.

Haluaisin pienentää lankavarastoani huomattavasti ja jostain syystä jämätyöt ja erityisesti sukat houkuttelivat nyt. Aloitinpa sitten stashini pienentämisen muutamilla jämälankaprojekteilla. Melkein vuosi siihen menikin, että kutkuttava sukkainspiraatio löytyi taas Tour de Sockin jälkeen. Nyt tekisi mieli koko ajan neuloa vain sukkaa ja tämä saa mut aika ajoin miettimään taas tämän vuoden Touria... Ei! En osallistu. Ainakaan kilpailumielellä!



Jämälankojen joukosta valikoin Silmu&Solmun säihkyvän Kaamos-sukkalangan, vaaleanharmaan, hieman violettiin taittavan SäihkyPuffan jämän, pienen nöttösen sinapinkeltaista Arwettaa ja luultavasti Opalin valkoisen perussukkalangan ylijäämän. Malleista Audrey Socks vaikutti hauskalta ja niinpä projektisuunnitelma oli valmis.

Ja pian olivat valmiit myös sukat! Tietoisesti koitin löysätä kirjoneulekäsialaani hiukan, sillä vaikka muuten käsialani tuppaa olemaan väljää, niin kirjoneuleeni usein kiristävät ihan liiaksi. Olen nimittäin tullut neuloneeksi muutamatkin sukat, jotka eivät mene jalkaani sitten millään. Yritykseni oli menestyksekäs, sillä näistä tuli mielestäni sekä pinnaltaan hyvännäköiset että puettaessa oikein hyvin jalkaan kiskaistavat sukat.




Projekti: Audrey Socks
Ohje: Audrey Socks by Jennifer Pattison
Lanka: Silmusolmu Säihky Sukkis, Sukka-Puffa Säihky, Filcolana Arwetta ja Opal
Menekki: Yhteensä 83 grammaa
Puikot: 2.25 mm


On jollain tapaa jopa vapauttavaa käyttää pois laatikossa pitkään lojuneita, "turhaksi" luokiteltuja lankoja ja saada ne ihan oikeasti hyötykäyttöön. Kun lopputulos on vielä kivannäköinen, voi todeta tehneensä jotakin ikään kuin ekstraa. Kun itse tykkään käyttää aina eri lankaa tai mallia, tuntuu jämälankaprojektit yhdenlaiselta työvoitolta ja niistä saa ihan erilaista mielihyvää, kuin isoista töistä, joita varten ostaa siihen dedikoitua lankaa. 

Totesin projektin aikana myös, että jämät - ne ei lopu ikinä. Ne kuluvatkin paljon normaalilankaa hitaammin, metristä neuloutuu ainakin kahden metrin edestä silmukoita ja silti aina jää jokin pikkunöttyrä jäljelle! Näistäkään langoista mikään ei kulunut vielä ihan täysin loppuun, mutta no. Ainakin niistä on käytetty taas sukkaparin verran.


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Magnolia


En aluksi ollut aikeissa hankkia suomalaiskaksikon, Jonnan ja Sinin toimittamia Laine -lehtiä lainkaan itselleni. Aika harvoin tulen neuloneeksi neulelehdistä tai -kirjoista oikeastaan yhtään mitään enkä siksi halua haalia moisia hyllyyni mielin määrin. Yksittäiset ohjeet saa kuitenkin useimmiten ostettua Ravelrystä tai jos ei, on ohjetarjonta kuitenkin niin valtavaa, että jotain samantyyppistä löytyy melko varmasti. Joitain kirjoja hyllyyni on kuitenkin päätynyt, ja niitä aina silloin tällöin selailen. On jännä huomata, miten eri mallit voivat puhutella ihan eri tavalla kuin viimekerralla, kun kirjaa selasi.

Instagramia taas kerran rullaillessani näin sattumalta pari kuvaa Camilla Vadin suunnittelemasta paidasta, joka oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ihanan puseron ohje olisi seuraavassa numerossa ja taisinkin sitten tehdä ennakkotilauksen tulevasta numerosta heti, kun se oli mahdollista. 


Magnolia paita on pehmeänpörröinen, kahdella langalla neulottu muhkea pusero. Kaarrokkeen lisäykset on ikään kuin piilotettu näkymättömiin ja siksi yläosa on täysin eleetön. Helmaa ja hihoja koristaa kaunis pitsikuvio, jonka nypyt neulotaan tavalla jota en ollut aiemmin koettanut. Lopputuloksena syntyvät kivan tiiviit ja pienehköt, vähäeleiset nypyt, jotka eivät roiku tai pompsahda pinnasta liikaa ulos mutta jotka tuovat kuvioon juuri sopivasti yksityiskohtia ja mielenkiintoa. Jatkossa taidan neuloa nypyt aina näin! Pitsikuvio sulautuu lopulta kierrettyyn joustinneuleeseen, jolla on helppo säädellä helman ja hihojen pituutta halutunlaiseksi.



Koska olen jo jonkun aikaa ollut pienimuotoisessa lankalakossa, oli lankojen valinta aluksi hankalaa. Oikeaa yhdistelmää ei oikein tahtonut löytyä stashistani, joka koostuu lähinnä yksittäisistä tai kaksittaisista vyyhdeistä - paitamääriä minulla harvemmin on ilman etukäteen mietittyä suunnitelmaa. Lopulta päätin antaa itselleni poikkeusluvan ostaa lankaa, jonka siivellä saan kulutettua jo olemassaolevia lankojani pois. Niinpä hoksasin hyllyyni jääneet pari PetrichorYarnsin varastoista jäänyttä värjäämätöntä silkkimohairkerää, ja lupa langan ostamiseen olikin sitten sillä taputeltu! Lampsin reippaana plikkana hetimmiten TitiTyyn PopUppiin Lainen toimistolle Pyynikille eräänä kauniina kevätlauantaina ja nappasin kainalooni viisi vyyhtiä vaaleanharmaata Isagerin Alpaca 2:ta, joka oli aavistuksen ohuempaa kuin ohjeessa käytetty lanka.

Noiden lankojen kanssa kävikin sitten heti vähän hassusti. Kun pääsin PopUp-reissultani takaisin kotiin, huomasin täpötäyden laukkuni päältä lankavyyhtejä hyllyyn laskiessani, että vyyhtejähän onkin enää vain neljä! Yksi vyyhti oli kadonnut teille tietämättömille ja yhä vain edelleen pysyy mysteerinä karkurivyyhdin lopullinen sijainti. Hiukan murheissani koitin kysellä ympäriinsä, olisiko joku huomannut trikootehtaan sisäpihalle tipahtanutta vyyhtiä, mutta mistään sitä ei löytynyt. Lopulta kysäisin vielä TitiTyyn Tiinalta apuja, ja itseaiheutettu ongelma ratkaistiin mielettömän hyvällä asiakaspalvelulla ja mielipahani kaikkosi tiehensä, kun Tiina lupasi lähettää minulle uuden vyyhdin kadonneen tilalle. Samalla päätin ostaa vielä yhden, sillä olin hiukan epävarma viiden vyyhdin riittävyydestä. Ohjeen lankaa olisi tullut varata kuusi haluamaani kokoon.


Projekti: Magnolia
Malli: Magnolia by Camilla Vad
Lanka: Isager Alpaca 2 ja PetrichorYarns Tiny Mohair Silk
Menekki: Alpacaa hieman yli 3 vyyhtiä ja Mohair Silkiä 100 g
Puikot: 3.25 ja 4.00 mm

Paita valmistui nopsaan tahtiin, noin viikossa. Isoilla puikoilla sileää neuletta on jouhevaa tehdä, ja kun sitten tuossa tuokiossa pääsee jo pitsiin, on vaikea lopettaa ennen kuin koko kaavio on neulottu. Virheitä kannattaa kuitenkin välttää, sillä silkkimohairin purkaminen ei ole ihan silkkaa juhlaa. Alpaca -vyyhdit puolestaan taisivat olla hieman ylipainoisia, sillä lopulta minun paitaani upposi vain kolme vyyhtiä. Käsittämätöntä! Jäljelle jääneet kolme riittäisivät vielä siis toiseenkin paitaan!

Muutoksia en ohjeeseen tehnyt muutoin kuin hieman pääntiessä. Halusin siitä aavistuksen väljemmän kuin mitä kuvassa näytti, joten aloitin luomalla 108 silmukkaa ja soveltamalla ensimmäisiä lisäyksiä pikkuriikkisen. Jotakin omituista siinä tapahtui ja eihän se ihan Strömsön tyyliin mennyt, mutta valmiissa paidassa ei kyllä näy jälkeäkään pienistä säätötoimenpiteistä. Ja pääntiestä tuli ihan sopiva, vaikka olisi se vieläkin hiukan väljempi saanut olla. Mutta eiköhän me tulla toimeen.

Vielä kun tulisi ne ihanat vaaleat, viileät kesäillat, mä oon valmis!



keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Inveraray luomuvillasta


Jo jonkin aikaa sitten huomasin, että kovassa käytössä olleessa Seikkailuvilliksessäni on helmassa reikä. Tuo paita on puolentoista vuoden aikana nähnyt monia retkiä ja ollut käytössä välillä ihan arkenakin, vaikka DROPSin Alpacalla on tapana kutittaa hiukan aluspaidankin läpi, kun sattuu herkkä päivä kohdalle. En tiedä, onko helma jäänyt jonnekin vetskarin väliin tai puun oksaan ja siksi ottanut hiukan vauriota, vai onko kenties langan järsinyt jokin otus poikki.

Joka tapauksessa reiän ilmaannuttua löysin heti tekosyyn uuden retkipaidan neulomiselle. Voisihan tuon alpakkaisenkin paidan korjata todella helposti ja varmasti sen vielä teenkin - uuden paidan neulominen vain tuntui niin paljon nopeammalta ratkaisulta kuin yhden reiän parsiminen!


Malli: Inveraray by Suvi Simola
Oma projekti: Inveraray
Lanka: BC Garn BioShetland
Menekki: Yhteensä tasan 200 grammaa
(Jokin tässä on kovin epäilyttävää, mutta niin mun vaakani väittää.)
Puikot: 3.00 ja 3.50 mm


Lanka on BC Garnin BioShetlandia, joka on 100% luomuvillainen lanka. Tumma harmaa on ihanan viileä sävyltään värjäyksen ansiosta, mikä tulikin hyvin selväksi paitaa pestessä: Liotusvesi muuttui hetkessä langasta liuenneen värin vuoksi todella tummaksi. Kaikeksi onneksi käytin pesussa kylmää vettä ja väri ei tarttunut vaaleisiin lankoihin helman raidassa lainkaan.


 On ehkä hassua käyttää kirjoneulekuviossa sävyjä, jotka tuskin erottuvat toisistaan. Todellisuudessa kuvio kuitenkin erottuu mielestäni hieman selkeämmin, kuin kuvissa. Halusin tehdä kirjoneuletta, mutta toisaalta halusin paidan pysyvän hyvin vähäeleisenä, joten voimakas kontrasti ei tullut kuuloonkaan. Pallottelin ensin mielessäni erivärisiä vaihtoehtoja, mutta niin siinä taas kävi, että päädyin mahdollisimman käyttökelpoiseen ratkaisuun ja valitsin väriskaalastani valkoisen ja sen toisen harmaan. Päätös ei kyllä harmita lainkaan, sillä tiedän käyttäväni tätä nyt varmasti empimättä paljon useammin.


Paidan malli on Suvi Simolan suunnittelema Inveraray, jossa hihasaumat putoavat olkavarsille ja jonka vartalo-osa ei ole aivan suora; kainalossa tehdään hiukan muotoilua, mikä taas luo malliin pienen lepakkohihaefektin. Tykkään tästä mallista käytössä hiukan enemmän kuin suorasta laatikkomallisesta paidasta, sillä pienellä muotoilulla hihat eivät kinnaa tai jää takin alle samanlaiseksi möykyksi, kuin suorassa mallissa. Käsien nostelukaan ei aiheuta paidan nousemista ja siksi tässä on mukavampi liikkua. 

Inveraray on todella helppo ja aivoton neulottava. Kiitos tämän, se on helppo ottaa mukaan mihin vaan. Kirjoneule on kiva lisä ja värejä vaihtamalla paidasta saa tosi monenlaisia kokonaisuuksia aikaiseksi. Kannattaa muuten aina vilkaista Ravelryn projekteista, millaisia värejä muut ovat käyttäneet samaan malliin, joskus voi yllättyä tai löytää jonkin todella kivan toteutuksen, jota itse ei olisi tullut ajatelleeksi!


Seuraavan projektin mallia valitessani en oikeastaan miettinyt retkipaitaa, vaan tykästyin malliin itsessään sen yksinkertaisuuden ja kivan kirjoneuleraidan vuoksi.  Lankoja ostaessani en vielä miettinyt Inverarayta, vaan ihastuin lankaan itsessään. Jotenkin ne nyt sitten vain päätyivät yhdessä samaan projektiin, ja lopputuloksena on ihanan pehmeä, kuohkea, villainen ja silti kivan laskeutuva paita, joka sopisi kyllä ihan arkikäyttöönkin. Saapa nähdä, millaisia seikkailuja tämä paita siis lopulta pääseekään näkemään! 


maanantai 30. huhtikuuta 2018

Mysteerineulontaa: Zusammen


Oletteko koskaan osallistuneet mysteeri-kaliin? Kyseessä on siis knit-along, eli yhteisneulonta, jossa neulotaan pala kerrallaan julkaistavaa ohjetta. Osallistuvat neulojat eivät neuloessaan tiedä, millainen lopputulos tulee olemaan, ja kuinka valitut langat mahtavat sopia kyseiseen malliin. 

Minä olen osallistunut tällaisiin MKALeihin muutaman kerran. Koskaan aiemmin en ole kuitenkaan saanut projektia valmiiksi kalin aikataulussa. Joulukalenterihuivini taisi valmistua muutamia päiviä joulun jälkeen tammikuun puolella ja Westin supersuosittu MKAL Speckle & Pop minulla on yhä pahasti kesken, vaikka pientä edistymistä sen projektin suhteen on tapahtunutkin ihan hiljattain...


Tällä kertaa mysteerin tarjosi Talvi Knitsin Susanna Winter. En aluksi ollut aikeissa osallistua, mutta ryhmäpaine kasvoi liian suureksi Instagramin Zusammen -päivitysten ansiosta ja lopulta päätin lähteä itsekin mukaan, vaikka aiemmat MKAL-kokemukseni eivät olekaan olleet menestyksiä. Huivithan aina kiinnostaa, ja koska Tour de Sockista voittamani vaaleankeltainen Miss Babsin merinolanka houkutti keväisellä heleydellään, päätin värjätä sen kaveriksi jonkin yhtä vaalean värin. Mysteeriin suositeltiin kahta vahvan kontrastin luovaa värivalintaa, joten lähdin pienellä riskillä matkaan hailuine vyyhteineni.

Pääosin aina oikeasta koostuva huivi olikin mukavan nopeaa neulottavaa ja pysyin rytmissä siis minäkin. Alun raitaosio alkoi jossakin kohtaa tuntua hieman tylsältä, mutta viimeisen vihjeen erityisen miellyttävä pitsi pelasti kokonaisuuden. Sen ansiosta huivi on simppeli, muttei liian pitkästyttävä neulottava ja käytössäkin näppärän eleetön.


Malli: Zusammen by Susanna Winter
Oma projekti: Zusammen
Lanka: Miss Babs ja PetrichorYarns Merino
Menekki: Molempia alle 100g
Puikot: 3.5 mm