maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesän makein karkkihuivi: Vertices unite



 Mun yksi lankalaatikko on täynnä Holst Garnin lankoja. Siellä on vain Coastia ja Tidesia, mutta silti. Aina välillä olen leikkinyt väreillä ja yhdistelmillä ja haaveillut mitä hullunkurisemmista huiveista, sillä kutakin väriä löytyy tyylikkäästi yksi kerä muutamia hassuja poikkeuksia lukuunottamatta. Ja nämä kerät on niin kovin söpöjä, että niitä on hauska vain pinota ja pyöritelläkin!

Nyt suunnittelin väriyhdistelmiä Stephen Westin suunnittelemaan Vertices uniteen. Piirsin ja väritin jopa pari mallikuvaa, mitä harvoin teen, mutta Instagramissa Nonnun neulekuvahaaste kirvoitti pitkästä aikaa tällaiseenkin leikkiin. Kaikesta vaivasta (no huh huh..) huolimatta en päässyt oikein minkäänlaiseen päätökseen värien suhteen, mutta valitsin fiilistelyn perusteella ekat kaksi väriä ja annoin työn kertoa edetessään, mitä sävyjä se haluaisi käytettäväksi kuhunkin osioon.


Spontaani värienvalinta johti hyvin pastellimaiseen ja herkkään Verticesiin. Viimeistä osiota neuloessa taisi henkinen pastellimittani tulla täyteen, ja vaaleanpunaisten, violettien ja turkoosien jälkeen oli pakko tunkea viimeiseen osioon pelkästään kahta eri harmaata. Koska en ollut ihan varma, onko huivi siten itsessään vielä tarpeeksi imelä, niin päätimme lähteä kuvaamaan sen Särkänniemeen ja varmuuden vuoksi ihan hattaran kera. Hattarasta sain tarpeekseni jo ennen kuin se loppui, mutta tämä huivi, tää on aika ihana!

Vertices uniten neulominen oli melkoisen mukavaa, sillä kavennuksia ja lisäyksiä lukuunottamatta se on aina oikeaa eikä ajatustyötä ihan kauheesti vaadita. Matemaatikkoaivo pohti samalla lisäysten ja kavennusten rytmiä ja osioiden yhteennivoutuminen tuntui jotenkin hämmentävän hyvältä, kun palat neulotaan suoraan toisiinsa kiinni. Lisäksi langan ollessa ohutta ja käsialan ollessa löyhä, tämä oli ainoa työ, jota kykenin neulomaan kissanpuremasta toipuessani.


 Malli: Vertices Unite by Stephen West
Oma neule: Vertices Unite
Lanka: Holst Garn Tides, Holst Garn Coast, BC Garn Tussah Tweed
Menekki: Yhteensä 1248 metriä, vilkaise tarkemmat tiedot ja värisävyt Ravelrystä
Puikot: 3.25 mm



keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Muhkea puuvillatakki - lankavaraston kauhu


Tiedätte varmaan sen hetken, kun heikkona hetkenä  iskee "Ooh, onpas halpaa!" -sokeus lankahyllyjen edessä päivittäistavarakaupassa. Mulle kävi niin kerran Citymarketissa, kun Novitan Eco Cottonia myytiin kahdella eurolla kerä. En ole ihan varma, onko tuo lanka normaalihinnaltaankaan mitenkään kovin paljoa kalliimpaa, mutta koska paksu puuvilla tuntui siinä vaiheessa sellaselta, että mun pitää saada, niin sittenhän mun piti sitä saada. Ja sittenhän mä sain sitä korillisen, muistaakseni jotakin viisi tai kuusi kerää harmaata, kaksi valkoista ja yhden tummansinisen. Eikä mitään käsitystä, mitä niistä tulisi.

Tovin lankalaatikoista tilaa rohmuttuaan päätin, että nyt neulon ne puuvillat pois. Tällä hetkellä mulla on kova halu pienentää lankastashini kokoa, mutta ei se nyt ihan niin yksiselitteistä ole viimeaikoina ollut (ostin juuri langat BeauBiin ja vähän lohtulankana TeeTeen Cacaota, tilasin Saksasta 400 grammaa puuvillasilkkiä lehtitilauksen mukana ja saatoin ostaa aika ison vyyhdin alejuuttiakin ihan vasta...). Mutta koska Eco Cotton on aika paksua, niin nämähän neuloisi äkkiä pois.


Minulla oli suunnitelma: Simppeli neuletakki. Ei liiaksi mitään krumeluureja, mutta voisihan se aika pitkä olla. Joitain malleja selasin, mutta lopulta totesin, ettei oikein sopivaa löydy. Toisaalta ei tehnyt mieli maksaa kovin montaa euroa niin yksinkertaisesta takkiohjeesta, josta haaveilin. Lopulta tein ratkaisun, jota en ole tehnyt koskaan ennen muuta kuin sukkien ja huivien suhteen: Mä sävellän (=sähellän) tämän ihan omasta päästä.

Yhdistin Eco Cottoniin Holst Garnin ohuita harmaita lankoja. Yksi niistä, vaalein kolmesta, oli Tidesiä eli villasilkkiä. Kaksi muuta ovat villa-puuvillasekoitetta, Coastia. Väri siis tummenee hieman ylhäältä alas, kun ohuempi säie vaihtaa väriä. Hihansuita ja taskuja raikastamaan käytin keskiharmaan Coastin kanssa valkoista Eco Cottonia.


 Takin rakenne on simppeli. Sileää neulosta ympäröi 1 o, 1 n -joustinneule, jossa joka toinen kerros on oikeaa. Puiset superkauniit napit antavat lopulliselle ilmeelle hiukan pehmeyttä, valkoiset napit näyttivät silmääni jostain syystä liian valkoisilta ja harmaat tylsiltä. Lisäykset tein raglan-tahdilla, mutta April -paidasta oppimaani jaottelua soveltaen, jolloin olkaan ei synny vinoa saumaa, vaan yläosa istuu kivemmin. Käytännössä olkapäille erotetaan pääntien silmukoista sopivan levyinen kaistale, jonka ulkopuolella tehdään lisäykset ensin niin pitkään, että kappale ulottuu olkapään päälle. Sen jälkeen lisäykset siirretään kaistaleen sisäpuolelle, ja niitä jatketaan, kunnes hihan silmukkamäärä on sopiva ja kappale ulottuu kainaloon. Saumat syntyvät siis ensin olan suuntaisesti ja jatkavat sitten olkapäältä suoraan alas kainaloa kohti.


Oma projekti: Comfy
Lanka: Novita Eco Cotton, Holst Garn Coast ja Holst Garn Tides
Puikot: 4,5 mm ja 6,0 mm
Menekki: Harmaata Eco Cottonia x kerää (koetan muistaa päivittää, kun punnitsen tai kaivan vyötteet jostakin), valkoista 1 kerä. Holsteja vajaa 1 kerä kutakin.

Stashista tuhottu siis kuitenkin aika hyvä määrä lankaa. Kevät ja uudet langat ovat nyt oikein lämpimästi tervetulleita luokseni Tampereelle! Jipii!




sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Pitsihihainen Bloomsbury


Tämä paita sai alkunsa siitä, kun tapasin töissä 100-prosenttisesti merinovillaisen Malabrigo Riosin. Ihastuin täysillä sen tummaan ja munakoisomaiseen Pearl Ten -väriin, joka itsessään näyttää lähestulkoon puhtaalta tummanharmaalta, mutta joka mustan vieressä luonnonvalossa paljastaa todellisen violettiin vivahtavan luonteensa. Monet Malabrigon langat ovat monivärisiä, mutta Pearl Ten on semisolid. Sen tummuusaste vaihtelee hiukan, mutta värin sävy pysyy samana koko vyyhdin mitalta. Pinnasta tulee elävä, eikä väri läikity tai raidoitu isossa pinnassa. Työpaikkaromanssi oli siis valmis alkavaksi.

Naisellinen ja kaunis Bloomsbury -paita on Svetlana Volkovan suunnittelema. Etukappale on sileää yläosaa lukuunottamatta, sillä pääntieltä alkavat pitsit kulkevat vinosti yläosan halki ja jatkuvat hihoissa aina hiharesoriin asti. Selässä kulkee samainen palmikkopitsikuvio pääntieltä helmaresoriin saakka. Paita neulotaan paksuilla kuuden millin puikoilla worsted-vahvuisesta langasta, joten paitamalliksi tämä on pitsipalmikon siivittämänä todella nopea projekti.



 Oma projekti: Bloomsury
Malli: Bloomsbury by Svetlana Volkova
Lanka: Malabrigo Rios, väri Pearl Ten
Menekki: 400 grammaa
Puikot: 4.5 ja 6.0 mm

Muutoksia ohjeeseen en juurikaan tehnyt, vaikka alkuperäinen suunnitelmani oli jättää selän pitsi kokonaan pois. Paitaa aloittaessani en kuitenkaan enää muistanut tätä muokkausideaa, vaan neuloin ohjeen mukaan ja hups, siinä se selkäpitsi sitten syntyikin jo aikamoista vauhtia. Pääntiestä jätin jonkin verran joustinkerroksia pois, koska mallikuvissa resori näytti mielestäni hieman liian pitkältä. Näin jälkiviisaana ajateltuna hieman pidempi resori olisi ehkä sittenkin ollut parempi, sillä selän puolelta pääntie lerpattaa nyt mielestäni hieman liian matalalla.

Neulottavuudeltaan malli on todella mukava ja joutuisa. Yläosa muodostuu hauskasti itselleni ihan uudenlaisella tavalla yläosan vinojen pitsipaneelien vuoksi ja Rios sopii malliin mainiosti. Paita valmistui alle kuukaudessa, vaikka se lojuikin pari viikkoa hyllyllä kiireellisemmän tilaustyön vuoksi. 

Valmiin paidan kasteltuani sain tuta, mitä tarkoittaa, kun usein sanotaan, että merino venyy kastuessaan. Aiemmin neulomani merinot ovat olleet ohuita ja kierteeltään erilaisia, joten kauhistuin totaalisesti, kun nostin paitani neulesangosta. Paita venyi tunikamittaiseksi ja sitä oli vaikea saada levitettyä kuivumaan oikeisiin mittoihin, kun pehmeä lanka oli painavaa ja pitsi vain venyi venymistään. Kuivuttuaan paita kuitenkin vetäytyi takaisinpäin kasaan ja lopputulos on yhä ehkä hieman liiankin istuva, mutta kyllä tämä paita on ihana ja pehmoinen!




Ainiin! Joku ehkä huomasi, että tällä kertaa kuvat eivät ole ihan täältä koto-Suomesta. Bloomsbury kuvattiin Islannissa, jonka huikea luonto saa karvat pystyyn. Kuvissa esiintyvät siis Kerith, Blue Lagoonin laavakivikentät ja ranta sekä viimeiseen kuvaan tupruttaa hieman geysirin höyryä.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Keksisukkia V: Sake


Toukokuussa 2016 olin lähdössä Floridaan, ja pohdiskelin jotakin kivaa reissuneuletta pitkälle lennolle. Sukathan ovat pieniä ja mukavia projekteja, ja kun minulla kerran oli Sukkia. Rakkaudella. -kirjaprojekti päällä, päädyin aloittamaan seuraavan parin. Sake -sukat viehättivät ja langaksi valitsin itsevärjäämäni merinosukkalangan semisolidissa, viileässä sinisen sävyssä.

Aloitin ensimmäisen sukan koneessa, joten puikkoina minulla oli puiset sukkapuikot. Siksi tein pitkästä aikaa sukkia yksi kerrallaan, vaikka olen montamontamonta kertaa kantapään kautta oppinut, että minun olisi todellakin parempi loopata molemmat sukat kerralla. Kuvio kuitenkin vaikutti konstikkaalta ja koska silmukoita siirreltiin puikolta toiselle, oli yhden sukan kerrallaan tekeminen sinänsä järkevä ratkaisu aina siihen asti, kun tuli sen tokan sukan vuoro.


Minä ihan tosissani luulin tekeväni sukkaparin reissun aikana, mutta sitten totesin, että Floridassa on kuuma. Hiki valui jo pelkästään istumisesta, eikä nihkeillä käsillä ole yhtään kiva neuloa. Lanka tuntui nihkeältä ja silmukat eivät oikein luistaneet puisilla puikoilla. Eikä pitkästä aikaa puikoiksi valitsemani sukkapuikot ainakaan auttaneet asiaa. Tuntui, että 15-senttisetkin puikot olivat kamalan kömpelöt ja koko ajan jotenkin sotkussa ja kylläpä tämä palmikonkierron tekeminenkin nyt on hankalaa.

Ensimmäinen sukka valmistui reissun jälkeen, kesän 2016 lopulla, mutta tämä toinen sukka... Se valmistui ilon päivänä 18.3.2017. Olin pihistellyt sukanneulontamojoani koko tämän ajan, sillä ajattelin, että jos aloitan kirjasta jotkut toiset sukat, en saisi näitä Sakejani ikinä valmiiksi. Tosiasiassa aloitin hiukan näiden kanssa päällekäin jo seuraavat sukat, Cuspit, jotka nekin valmistuivat jo ajat sitten.

Näiden sukkien myötä Keksisukkahaasteeni on ottanut siis valtavan askeleen eteenpäin. Cuspeista on kuvat vielä ottamatta, mutta piakkoin saan nekin esille blogiin. Kirjaprojekti siis jatkuu yhä, sillä minkäänlaista aikatavoitettahan en urakalle (muistaakseni) asettanut.

Oma projekti: Sake
Malli: Sake by Cookie A
Lanka: Filcolana Arwetta, itsevärjätty
Menekki: Alle 100 g
Puikot: 2.25 mm

Malli on kerrassaan upea mutta kohtalaisen työläs ja hidas neulottava, sillä palmikonkierrot tapahtuvat jokaisella kerroksella. Kaaviota seurataan läpi koko sukan, mutta kuvio on kuitenkin looginen ja jotakuinkin "opittavissa ulkoa" muutoksistaan huolimatta. Kuvio napakoittaa sukkaa ja malli ei ole aivan niin joustava, kuin simppelimmät palmikkosukat.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kynsikkäät sumplien


Aina välillä teen ns. tilaustöitä, lähinnä ystäville ja tutuille. Nämä kynsikkäät menivät äitini työkaverille, joka kaipasi hiukan lämmikettä vilpoisalle työpaikalleen. Kaivoin hyllystä ensimmäisiä värjäyskokeilujani ja löysin kauniin punaruskean Fabelin, jonka pariksi valkkasin hieman Smaug-sukista ylijäänyttä Yarngrimoiren Sparkly Sockia.

Oma projekti: Quilted Lattice -kynsikkäät
Inspiraatio: Quilted Lattice Mitts by Jennifer Elaine
Lanka: Itsevärjätty Fabel ja Yarngrimoire Sparkly Sock
Menekki: Fabelia vajaa 50 grammaa, Sparklya pienenpieni jämänöttönen
Puikot: 2.5 mm

Quilted Lattice Mitts -ohje on alunperin kämmekäsohje, jossa hauska vaakasalmiakkikuvio muodostuu pitkien lankajuoksujen neulomisesta kiinni myöhemmillä kerroksilla. Tekniikka oli minulle uusi ja hieman mietin, olisiko tätä pitänyt kokeilla ensin jollakin mallitilkulla, jotta kuvio ei kiristäisi, mutta näääh. Enhän minä nyt mallitilkkuja. Tulta päin!

Yllätyksekseni en joutunut purkamaan edes ensimmäistä vartta, vaan kuvio asettui kivasti ranteeseen napakoittaen vartta hiukan. Kuvio toimisi hyvin myös yhdellä langalla, kenties jollakin ei-niin-solidilla vielä paremminkin, mutta halusin aavistuksen kontrastia kuvion ja päävärin välille. Hiukan jotain.. Ja kuviovärissä on tosiaan hieman sitä kimallustakin!

Sormiosiot sävelsin omasta päästäni ja kuvion lopetin peukalokiilan puolivälissä, koska en pitänyt siitä, kuinka peukalokiila sekoitti muuten niin siistiä kuviota. Lopetin kuvion tekemällä yhden kerroksen hieman normaalista poiketen niin, että joka toinen lankajuoksu jäi työn nurjalle puolelle. Näin sain kuvion loppumaan hiukan sulavammin kokonaisin salmiakkikuvioin eikä ihan niin töksähtäen suoraan linjaan.

Hauska ja nopsa pieni projekti vakuutti minut siitä, että tarvitsen itsekin kynsikkäät. Kuulun niihin ihmisiin, joita ärsyttää kämmekkäiden lörppöys ja haluan käsineet, jotka kuitenkin ovat käytännölliset. Mistähän langasta itselleni tekisin...