keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Silkkimerinoinen Herbarium


Tokkopa sitä kannattaa hyvää paidanneulomisputkea katkaista kesken kaiken, kun lankaa hyllyssä riittää. Ikuinen murheenkryynini ovat ne yksittäiset ihanat vyyhdit, jotka eivät riitä yksinään mihinkään, mutta näitä unelmanpehmeitä kaunokaisvyyhtejä onneksi tajusin ostaa samantien kolme.

Kädentaitomessuilla syksyllä 2017 etsin kuumeisesti vihreää. Vihreää lankaa, vihreää kangasta, vihreää jotakin. Pyörittelin käpälöissäni ties mitä vihreitä ja aika tyyriitä lankavaihtoehtoja, mutta oikeaa sävyä ei vaan tohtinut löytyä. Juoksin kahden hallin välillä ja puntaroin mielessäni, olisiko se vihreä sitten edes minun juttuni. Vihreää Hedgehog Fibresiä, vihreää Uncommon threadia... Vaaleaa vihreää, tummanvihreää, sammaleenvihreää, myrkynvihreää... Ja sitten se osui silmiini silkkimerinoläjän alta Snurren osastolla: Frida Fuchsin Schickimicki värissä Rosmarin


Metsäisen vihreä mutta sävyltään kylmä, vivahteikas mutta riittävän solid pitsineuleeseen, tummahko mutta kuitenkin kirkas ja jollain tapaa hiukan mausteinen olematta liian murrettu. Rosmarin oli kaikkea sitä mitä vihreältä odotin. Aikani etsittyäni olin oikeastaan jo varma, ettei tällaista vihreää olisi edes olemassa tässä maailmankaikkeudessa, että olin kehittänyt päässäni mielikuvan väristä jota ihmissilmällä ei ole mahdollista nähdä. Ja sitten yhtäkkiä tapahtui kaikki tämä 50% silkkisessä ja 50% merinoisessa lankapohjassa, eli lisätään soppaan vielä silaus kiiltoa ja merinon pehmeys ja lämpö. Ah, itkettää hieman.

Siinä ne vyyhdit sitten pötkötti, Snurren pöydällä, muiden värien alle hautautuneina. Kaivelin tyytyväisenä esiin tarvitsemani kolme vyyhtiä ja ne jäivätkin muistaakseni ainoiksi messulankaostoksikseni (lukuunottamatta ennakkoon tekemääni tilausta TitiTyyhyn). Malliakaan langoille en vielä ollut päättänyt; enhän edes tiennyt, mitä messuilta lopulta ostaisin.


Herbarium -malli roikkui suosikeissani jonkin aikaa. Tämän paidan on suunnitellut samainen Nadia, jonka Good Vibes -huivin olen neulonut aiemmin, ja josta pidän valtavasti myös. Tykästyin  Herbariumin aavistuksen lepakkomallisiin hihoihin ja etuosan pitsineuleeseen, jonka neulominen tosin tuntui välillä ihan järjettömän tylsältä. Olin jotenkin ajatellut pitsin olevan pitkästä aikaa kivempaa tekemistä, mutta eihän se aina olekaan muuta kuin simppeliä ja työlästä vääntämistä etenkin, kun kaikki kavennukset ovat kahden silmukan kavennuksia. Samaan aikaan ei oikein pysty edes katsomaan Netflixiä, kun pitää kytätä, että kavennukset menevät nätisti. Siinä tuntuu tekeminen heti paljon hitaammalta. Nämä on muuten näitä neulojan inhokkijuttuja, joita kaikilla varmaan on. Toiset inhoaa kierrettyä joustinta, jotkut nurjaa, minä taidan inhota kahden silmukan kavennuksia. Etenkin näitä "keskitettyjä". Aaargh! (On ne nurjat kerroksetkin vähän blaah.)

Vaan eipä haittaa nurjat puolet saati keskitetyt kavennukset, kun lanka on niin taivaallista ja haluaa jo saada sen tekeleen yllensä. Ehdottomasti eniten kiinnosti saada tietää, tykkäisinkö näin vihreästä paidasta. Torso-osan valmistuttua hihat tikutin hetkessä ja ehkä hiukan jo totuttuun tapaan jätin ne  hiukan vajaamittaisiksi. Ne on vaan niin kätevät! 


Oma projekti: Herbarium
Malli: Herbarium by Nadia Crétin-Léchenne
Lanka: Frida Fuchs Schickimicki 4ply, väri Rosmarin
Menekki: 251 grammaa
Puikot: 3.0 mm
Ja voi että! Taas tuli niin kiva paita, vaivansa väärti. Silkkimerino on iholla todella miellyttävää ja pidän sen laskeutuvuudesta, joka sopii mielestäni tämän mallin kanssa hyvin yhteen. Ja se vihreähomma: tykkään! Tuntuu mukavalta saada aikaiseksi käyttökelpoja vaatteita muissakin väreissä kuin harmaana, se kun ei aina ole yhtään helppoa.




torstai 15. helmikuuta 2018

Kahdesti värjätty Jolie


Johan näitä paitoja nyt pukkaa. Tämä paita ei ollutkaan mikään ihan hetkisen projekti, vaan se aloitettiin jo elokuussa 2017. Vaikka moni ihmettelee neuleideni kohtalaisen nopeaa valmistumistahtia, niin tätä on sitten neulottu sekä kotona että Amsterdamin jokiristeilylläkin. Ja mikä hassuinta, neulottaessa se oli aivan eri värinen.

Tälle paidalle oli tilausta. Tarvitsin jonkun ohuemman paidan, jota voisin käyttää vähän missä tahansa. Malli saisi olla sellainen mukava, ei lainkaan boxy mutta kuitenkin vähän väljempi. Ja jotain jujuakin siinä saisi olla, ettei sileän neulominen kävisi tylsäksi. Toiveisiini vastasi Jolie.

Kuvassa: Harvinainen tamperelainen puukiipijä

Olin tilannut DROPSin Baby Merinoa joskus aikaa sitten, värjärille ominainen pienoinen pilke silmäkulmassa. Koska aiemmin Baby Merinosta neulomani Paulie on toiminut käytössä kivasti ja pinta on pysynyt nättinä, halusin samasta langasta myös paidan. Paulien kompastuskiveksi osoittautui sen räiskyvät värit - keskiharmaa ja vaaleansininen - joiden vuoksi neuletakki on päässyt käyttöön vain kotosalla. Sopivalla tiheydellä neulottuna beibimerinon pinnasta tulee laskeutuva, mutta kuitenkin ihan kivasti muotonsa pitävä (monesti tätä merinoa vähän kartetaan sen lötkähtämisen vuoksi, joten hiukan tiheämpi neulos toimii paremmin). Ja onhan tämä tosi edullistakin.

Värjäsin langat jo ennen mallin valintaa, ja siksi lankaa olikin ylenmäärin. Väriltään se oli sellaista melko kirkkaan sinivihreää ja pinnassa oli aika paljonkin sävyvaihtelua. Tällainen lankahan on todella hauskaa neulottavaa, mutta sitten se valmis paita näyttikin ihan liian räikeältä päälläni. Mietin hetken, että jos vain yrittäisi pitää sitä yllään pienestä epämukavuudesta huolimatta, mutta lopulta tein päätöksen jälleenvärjäyksestä.

Ja niin se valmis paita pääsi pataan.


Oma projekti: Jolie
Malli: Jolie by Paula Wisniewska
Lanka: DROPS Baby Merino, itsevärjätty
Menekki: 275 grammaa
Puikot: 2.75 ja 3.00 mm

Valmis paita on väriltään huomattavasti tummempi ja solidimpi tovin väripadassa lilluskeltuaan ja ehdottomasti käyttökelpoinen aikaansaannos. Enää en tunne oloani sudeksi lampaan vaatteissa, tämän voi ihan huoletta nykäistä päälleen päivänä kuin päivänä. Kissankarvat vain kovasti tykkäväät paidasta myös, ja näin tummassa ne tietty näkyvätkin samantien, kun molemmista kissoista löytyy vaaleitakin sävyjä. Tarvitsisin ehkä IKEAn tarraharjasponsorin...

Jolie oli mallina mukava neulottava myös. Pitsi jäi ehkä muutamaa kerrosta kapeammaksi osioksi kuin olin kuvitellut, mutta nyt se on toisaalta juuri sopivan kapea, että mahdollisesti neuleen alla pidettävän topin yläreuna jää sileän osan alle. Hihoista tykkään vajaamittaisina, silloin niitä ei tarvi jatkuvasti olla nykimässä ylöspäin ties minkä askareen tieltä, ja siksi Jolienikin sai 2/3 -hihat.

Mainio arkipaita, mutta tarvisin silti ehkä vielä muutaman ohuemman paidan lisää...



perjantai 9. helmikuuta 2018

Winterly


DROPSilta tuli jokin aika sitten uusi, kivantuntuinen alpakka-villa-polyamidisekoite Nord. Aikani pähkäiltyäni päätin haluta kokeilla lankaa jonkin mukavan projektin lomassa, ja kun näin Kurjenmarjan keitokset -videopodcastissa ihanan harmaa-harmaan Winterlyn, tiesin heti minkä projektin aloittaa. Winterly oli kuitenkin hillunut suosikkilistallani jo pitkän aikaa, ekasta Laine -lehden numerosta lähtien. Malli on ainakin minun silmääni aivan todella kaunis.



Ensivaikutelmani Nordistakin oli positiivinen. Värit olivat niitä vanhoja tuttuja DROPS-sävyjä, ja tuntu mukavan pehmeä. Alpacaan verrattuna Nord kuitenkin saa hieman ryhtiä villasta, jota langassa on 25 prosenttia. Alpakkaa on 45 pinnaa ja loput (30%) onkin sitten kulutuskestävyyttä tuovaa polyamidia. Valitsin paitani sävyiksi vaalean helmenharmaan nro 3 sekä tummimman harmaan nro 6. Pykälää vaaleampi olisi toiminut helmenharmaan kanssa myös, mutta jotenkin olen alkanut karttaa "peruskeskiharmaata" ja kallistun aina mieluummin oikein tummaan tai todella vaaleaan harmaaseen. Harmaa.. Se kun on niin kovin sävykäs väri!

Neuloessa Nord osoittautui varsin mukavaksi neulottavaksi. Lanka luistaa hyvin puikoilla ja pysyy koossa säikiintymättä. Sekä sileä että pitsineule neuloutuvat ja asettuvat nätisti ja alpakka antaa neulepinnalle hieman pehmeää pörheyttä - ei kuitenkaan liiaksi.




Suvi Simolan suunnittelema Winterly -paitamalli puolestaan oli yksi nopeimpia ja mielekkäimpiä paitamalleja, joita olen neulonut. Tämä syntyi melkein kuin itsestään, sillä yläosan nurjat kerrokset tahdittivat tekemistä yläkropassa ja loppuosaa vauhdittikin sitten pitsi, jota on sekä etu- että takakappaleen puolella. Pitsi on nopea oppia ulkoa ja siksi tätä paitaa oli helppo neuloa muuallakin kuin koneen äärellä, jolta aina neuleohjeita lueskelen. Jossain kohtaa kuitenkin olin huomaamattani vaihtanut kerroksen alkamiskohtaa kyljestä toiseen, joten jostain tuolta, pitsikerrosten uumenista, puuttuu yksi välikerros. Saa tulla etsimään!

Koska minähän en myöskään mitään mallitilkkuja etenkään itselleni paitoja neuloessani harrasta, niin valitsin kooksi perusvarman 38:n. Paita on kirjoitettu hiukan väljäksi ja koska halusin paidastani aavistuksen tyköistuvamman, verotin muutaman silmukan vartalonympäryksestä. Kuitenkin myös neuletiheyteni oli hiukan tiiviimpi ja paidasta tuli pikkuriikkisen liiankin tyköistuva, jonka tajusin kyllä toki jo neuloessani. Pysyin kuitenkin toiveikkaana ja tuumin langan antavan hiukan periksi pingotuksessa, mutta ilmeisesti polyamidi ja villa napakoittavat alpakkaista lankaa siinä määrin, että eipä tämä juuri kylvynkään jälkeen venahtanut. Paita on nytkin oikein käyttökelpoinen, mutta täydellisen sopiva sitten, jos/kun tiputan pari kiloa! Tai, kun paita käytössä vähän venähtää.. :D


Oma projekti: Winterly
Malli: Winterly by Suvi Simola
Lanka: DROPS Nord, värinro 3 ja 6
Menekki: Tummaa n. 65 grammaa, vaaleaa n. 210 grammaa
Puikot: 2.75 ja 3.5 mm




keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Chrysaetos



Keskiviikon myöhäisillassa yhtäkkiä juolahti mieleeni, että minullahan on vaikka kuinka monta valmista neuletta, joista en ole puhua pukahtanut täällä blogin puolella vielä lainkaan. Jotenkin Instagram on vienyt sen "uuden neuleen postaamisen innon", kun olen ottanut tavaksi laittaa jonkin kuvan Instan puolelle hetimmiten. Pitäisiköhän palata ruotuun, ja Instata uusia neulekuvia vasta sitten, kun blogipostaus on jo tehty.. Yritetään, mutta itsehillintäni ei ehkä riitä tähän enää, kun pikkusormi on jo ojennettu paholaiselle.



No, nyt kaikki neulemaailmaa seuraavat tietävätkin jo, mikä tämä huivi on. Ja näitä kuvia on varmaan nähty jo lähes kyllästymiseen asti. Mutta tässä se on! Mun oma Chrysaetos.

Chrysaetos on Heidi Alanderin joulukalenterihuivi, vuosimallia 2017. Ohjetta julkaistiin pätkä kerrallaan joulukuun edetessä, eikä kukaan neulojista tiennyt, millainen huivi lopulta olisi. Kaunishan siitä tuli, jo sadat eriväriset versiot ympäri neuleskeneä tämän todistaa. 

Lanka: Istéx Einrúm E+2, valkoinen ja harmaa sekä Gilitrutt Tviband, vaalea turkoosi
Menekki: Harmaata kaksi kerää, valkoista yksi kerä, turkoosia kaksi kerää (kaksinkertaisena neulottu)
Puikot: 4.0 mm


Neuloin joulukalenterihuivini islantilaisesta villa-silkkisekoitteesta, Einrúmista. Villaa tässä on 80% ja silkkiä 20%, ja silkkisäie erottuukin langasta kauniisti helmiäiskiiltoisena nauhana. Toinen käyttämäni lanka,  kauniin vaalea turkoosi Gilitrutt, on 100% islantilaista villaa ja erittäin ohutta, siksi käytin sitä kaksinkertaisena. Jäljelle jääneistä langoista sain vielä kolme muhkeaa tasselia kolmiohuivin kärkiin.

Projekti oli monin tavoin aivan ihana - osissa julkaistu ohje piti otteessaan, uudenlainen lanka kiinnosti, ihastutti ja kauhistutti neulottaessa ja näiden kahden edellämainitun seikan yhteensopivuus jännitti. Toimisiko värit? Tulisiko huivista käytettävä? Onko tää islanninvilla sitten kuitenkin ihan liian karheaa?

Islantilainen villa ei ole erityisen tunnettu pehmeydestään, ja vaikka hölmöltä kuulostaakin, niin minun kieltäni kutitti oikeasta kyljestä koko sen ajan, kun tätä lankaa pitelin hyppysissäni. Vaikka kerä on kyllä pehmeä ja valmiiksi neulotut tuotteet eivät tunnu mitenkään liian karheilta, niin jokin siinä langassa aiheuttaa kummallisia tuntemuksia ympäri kroppaa. Jalkoja ja kieltä kutittaa (oikeasti mitä ihmettä?), niskassa pistelee ja sormia vähän hiertää. Mutta toisaalta taas langan aitous ja konstailemattomuus kiehtoo ja vaatii tulla neulotuksi.

Ja niin se neuloutui, hieman joulukalenteria ajatellen myöhässä mutta kuitenkin pakkasia ajatellen ihan ajallaan. Eikä se enää kaulalla kutita mistään.


maanantai 8. tammikuuta 2018

En aina neulo kilpaa...


Niin. Tour de Sock -aiheinen päivitys nro 2 on jäänyt omalta osaltani roikkumaan pahasti. Lievästi noloa, sillä käytin kuitenkin kaikki paukkuni kisassa ja neuloin kädet hiessä yötäpäivää voittaakseni kilpailun. Blogipostausta aiheesta kuitenkaan en ole jaksanut vieläkään kirjoittaa. Ajattelin ensin tekeväni postauksen sitten, kun palkinto kotiutuu, mutta sekin saapui jo ajat sitten. Miten pitkään neulesuorituksesta pitääkään palautua?

TdS 2017 oli ensimmäinen neulontakilpailu, johon osallistuin kilpailumielellä. 2015 neuloin muutamat sukat, mutta vain yhdessä parissa kokeilin hiukan maksiminopeuttani. En ollut kovin nopea. 2016 jäi osaltani kokonaan väliin, sillä mikään malli ei silloin motivoinut neulomaan. Näillä näkymin vuoden 2017 kisa oli myös viimeiseni.

Nyt käynnissä on ensimmäistä kertaa 100% suomalainen Sukka-Finlandia, joka on edennyt jo kolmanteen etappiinsa. Kisa etenee hyvin tourdesockimaisesti, mutta hiukan poikkeavuuksiakin on. Lisänä kilpailussa on ainakin luovuuskisa ja koko kisan kattava "kaunein sukkakuva" -kisa.

Kaikki Sukka-Finlandian mallit ovat suomalaisten suunnittelijoiden tekemiä. Ensimmäisen etapin kirjoneulesukat aloitin, mutta jätin kesken. Tokan etapin sukat sain valmiiksi. Kolmansia en ole aloittanut, mutta malli puhuttelee kyllä. Ne pääsevät puikoille, kun suurin neulekiire on ohi.


Veera Välimäen ensimmäinen sukkaohje, Kuvastin, oli Sukka-Finlandian toinen etappi. Tukuwoolista ohjeenkin mukaan neulotut sukat aiheuttivat monille päänvaivaa ehkä hiukan epätavallisen lanka-puikkokoko -yhdistelmänsä vuoksi, ja moni päätyikin saamaan liian väljät sukat ohjeen pienemmästäkin koosta huolimatta. Minustakin hieman tuntuu, että nämä pyörivät jalassa liiaksi ja varvasosa ei ole minun mieleen, mutta käyttökelpoiset sukat nämä ovat siitä huolimatta. Erityisen hyvin nämä toimivat toisten, ohuempien sukkien päällä. Omassa parissani on myös hiukan värieroa, sillä aiemmin ostamani Tukuwoolin Selja oli huomattavasti vaaleampi kuin uusi vyyhti.


Oma projekti: Kuvastin
Malli: Kuvastin by Veera Välimäki
Lanka: Tukuwool Sock, väri Selja
Menekki: 95 g
Puikot: 2.25 mm

Tukuwool Sock on kyllä yksi uusi lempparisukkalankani, vaikkakaan ei neuloessa pehmeimmästä päästä. Odotan hieman, pehmenevätkö nämä sukat käytössä samankaltaisesti kuin Fingering -Tukusta neulomani Fox Portrait -lapaset. Tukusta löytyy niin paljon kauniita sävyjäkin, että ihan heti ei tule tylsää - minun suosikkejani ovat harmaalle pohjalle värjätyt sävyt. Ehkä tämä sukkatukukin taipuisi kivasti kirjoneuleeseen, mutta ensikerralla teen sukat ehkä aavistuksen suuremmilla puikoilla.