sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Repolaiset


 Neulemaailmassa on aina välillä havaittavissa melko selviäkin trendejä. Yhtäkkiä ja yllättäin sitä huomaa kuinka monen neulojan puikoilla pyörivät milloin neonvärit, specklelangat tai nuolenmuotoiset huivimallit ja sitten taas yhtäkkiä jostain päin maailmaa pompsahtaa suunnittelija, jonka persoonalliset neuleohjeet valloittavat lähestulkoon jokaisen neulojan sydämen ja Ravelry-jonon. Ja sitten on esimerkiksi tämä Tukuwool.

Kieltämättä Tukuwoolin värit puhuttelivat minua aivan ensisilmäyksestä asti, mutta koska ne eivät varsinaisesti kuitenkaan ole mun näkemykseni mukaan minulle sopivasta värimaailmasta kotoisin, olen sivuuttanut ne menestyksekkäästi aina tähän talveen asti. Lopulta jokin kuitenkin naksahti vinoon minunkin päässäni, kun kotikaupunkiini ilmestyi Tukuwoolin jälleenmyyjä, ja kahmaisin heti alkuun kolme Sock-vyyhtiä. Myöhemmin tilasin Fingering-versiota netitse muualta ja lopulta päädyin ostamaan vielä yhden vyyhdin, koska tämä projekti nyt vain vaati noin metrin verran tummanruskeaa. 

Kirjoneulejutut on aina olleet mulle sellainen viha-rakkaus -juttu: tykkään kovasti niiden ulkonäöstä, mutta itse prosessi on toisinaan, tai pääosin, ihan suoraan sanottuna kamalaa. Erityisesti pitkät lankajuoksut nostattavat niskavillani pystyyn ja magic loop-tekniikalla neuloessa syntyvät "taitoskohdat" ovat ehdottomasti mun heikoin lenkki.
 
Joskus sitä  kuitenkin vaan löytää ohjeen, joka on pakko neuloa.

Natalia Morevan Fox Portrait -lapaset ovat vain yhdet Morevan upeista kirjoneulelapasista, mutta näiden kettujen sielukas katse ilmoitti mulle, että Tukuwool ja väri 'Repo'. Muita vaihtoehtoja ei enää ollut, vaan ryhdyin tuumasta toimeen kohdatakseni kirjoneulepeikon jälleen kerran. 


 Malli: Fox Portrait by Natalia Moreva
Oma projekti: Fox Portrait
Lanka: Tukuwool Fingering
Menekki: Sake 35g,  Repo 15g, Haave 5g, Kajo 7g
Puikot: 2,0 mm

Lopulta kirjoneule alkoi jopa sujua ja unohdin välillä jopa ajatuksen siitä, kuinka kamalaa näiden tekeminen olikaan. Silmiä kirjoessa olo oli jo melko voittamaton ja päätin värjätä pienen nöttösen turkoosia lankaa aavistuksen tummemmaksi, jotta saan kettujen silmiin hieman lisää sävyä. Lopputulos on aika hienoinen, mutta mun näkemykseni mukaan yksityiskohdat ovat monesti se juttu, jotka tekee hyvästä vielä paremman.

Tukuwool ei ole kaikkein pehmeintä villaa, mutta jotakin todella kivaa tässä langassa on. Värit ja langan rouheus ovat mukavan aitoja ja tekevät langasta monikäyttöisen, vaikka herkimpiä tämä saattaa kyllä kutittaakin. Lapasissa Tuku kuitenkin toimii aika kivasti, etenkin kun kirjoneuleena pinta saa vielä hieman paksuutta. Pieni huopuminen käytössä olisi vain toivottavaa, sillä kettumalli on minulle pikkuisen väljä ja lisälämpö ei ole koskaan haitaksi, kun on tällaiset sekunnissa syväjäätyvät sormenpäät.

Läl-läl-lieru kirjoneulepeikko, täältä pesee! Ja hei, kaikki langanpäätkin on jo päätelty - ihan oikeasti!


perjantai 30. joulukuuta 2016

Kotona värjättyä


Minulla on muutama suosikkilanka, joita erityisesti tykkään värjätä. Koska olen värjännyt vasta vähän aikaa, olen edelleen pitäytynyt edullisissa peruslangoissa, jotta mokat ja täydet katastrofit eivät harmittaisi niin paljoa. On huomattavasti helpompi päästä yli muutaman euron sukkalankakerän pilaamisesta kuin jos vaikka onnistuisi tunaroimaan jonkin törkeän ihanan silkkisekoitelangan käyttökelvottomaksi. Noh, aina voi värjätä päälle mustalla.

Aloitin värjäilyt sukkalangoista, ja niissä olen pitäytynyt tähän astikin. Ensiksi kokeilin simppeleitä värejä lähestulkoon suoraan purkista DROPSin Fabeliin ja kun sitten ulottuvilleni saapui Filcolanan Arwetta, inhimillisen hintainen merinosukkalanka, siirryin pian kokeilemaan värjäystä tähän pehmeämpäänkin sukkalankaan. Niin hyvin Arwetta otti väriä, että olen hamstrannut valkoista Arwettaa vähän joka alesta, jossa sitä olen nähnyt.


Yksiväristen ja raidallisten ja moniväristen värjäilytestien jälkeen olen ehtinyt tehdä myös muutamia speckle-kokeiluja,  ja tämä on niistä yksi. Pilkkuja on aika runsaasti ja värejä useita, joten neulottuna lopputulos tuo mulle mieleen vähän telkkarin värikkään lumisateen. Kantapäät ja varpaat on neulottu hieman jäänsinertävästä Arwetasta, joten pilkullista sekamelskalankaa jäi vielä jämänöttönen, josta voisi joskus vaikka raidat tekaista toisiin sukkiin.


Ja värjäyksestä puheen ollen.. Toissailtana innostuin taas kokeilemaan muutamaa liukuväri-ideaa, ja siitä hetkellisestä mielenhäiriöstä syntyi näin ihastuttava kolmikko! Olen todella tyytyväinen tämänkertaisiin gradient-lankoihini, joista kaikkiin taltioitui ihanan kirkkaat värit ja paljon välisävyjä. Nämä kaikki on värjätty kaksinkertaisena, joten niistä tulee vaikkapa kaksi samanlaista sukkaa tai lapasta, tai vuorotellen eri säikeestä neulottuna tosi pitkä liuku vaikkapa huiviin. Erityisen innoissani olen kelta-oranssi-tummanruosteenpunaisesta, vaikka normaalisti nuo eivät mun lempparivärejä olekaan.


torstai 15. joulukuuta 2016

Jotain muutakin jouluksi


 Osa teistä lukijoista varmasti tietääkin, että Hippusia-blogi ei alunperin ollut millään lailla neuleblogi. Itse asiassa blogini juuret juontavat vuoteen 2008 asti, jolloin aloitin opintoni Hämeen ammattikorkeakoulussa ohjaustoiminnan artenomin linjalla. Vanhimmat blogissani olevat kuvat on otettu jo vuotta aiemmin, kun tutustuin kasvomaalaukseen.

Aluksi blogin postaukset olivat hyvin yksinkertaisia: muutama kuva, ehkä muutama sana tekstiä. Kuva-aiheet vaihtelivat sen mukaan, mitä olin koulussa sattunut milloinkin opiskelemaan, siksi blogini hakemistosta löytyy muun muassa huovutusta, askartelua, punontaa, metallitöitä ja keramiikkaa. Otin kuvia koulutöistäni ja merkitsin joitain asioita muistiin ihan vain itseni vuoksi, sillä aika pian opintojeni alettua oli selvää, että käsitöitä tultaisiin tekemään niin paljon, etten pian enää edes muistaisi niitä kaikkia. Ja toden totta, välillä selailen blogini ensimmäisiä julkaisuja ja ihmettelen, että olenko mä tuollaisenkin joskus tehnyt.


Syy, miksi tästä nyt päätin kirjoittaa, on kenties pienoinen kaipuu muidenkin käsitöiden pariin. Rakastan kaikkea käsillä tekemistä muovailusta solmeiluun ja pikkutarkasta näpertämisestä suurpiirteiseen laveeraamiseen. Onneksi yhä välillä innostun vääntelemään silmukkamerkkejä, piirtämään joulukorttikuvia ja levittämään hyllykkööni sullotun askarteluarsenaalin pitkin työhuoneen lattiaa, sillä niin ihana harrastus kuin neulonta onkin, on maailmassa niin paljon muutakin käsillä tekemistä ja uutta opittavaa. Vahvasti uskon myös, että muissakin kädentaidoissa hankittu tietotaito ja sorminäppäryys on eduksi myös neulonnassa.

No joka tapauksessa! Tämä lienee ensimmäinen ei-neulonta-aiheinen postaukseni ikuisuuksiin, ja olen siitä enemmän kuin superinnoissani! Hauskaa tuoda tänne pehmeiden merino- ja alpakkalankojen valtakuntaan välillä hieman kylmää ja lujaa keramiikkaa, jota olen silloin tällöin käynyt tekemässä Monitoimitalo 13:lla.
 


Nämä pienet tönöt on alunperin suunniteltu kynä- ja arkipäivätarvekipoiksi pöydän reunalle sievään riviin. Irtonainen katto toimii kantena, jos johonkin tönöön haluaa piilottaa pikkutilpehööriä pois näkyviltä. Sopiipa näihin kynttiläkin sisään. Kolmen pienen kerrostalon rivistö ikkunasta pilkottavin kynttilänvaloin on kyllä aika suloinen ajatus myös.

Tönöjen kaavat piirsin ensin kartongille, ja ikkunat syntyivät helposti piparkakkumuoteilla. Katon muovailin erikseen ja jätin kuivumaan yhden tönön päälle, mutta poltossa se hieman taipui alkuperäisestä muodostaan ja nyt se vähän lonksuu, mutta väliäkö hällä - tää on käsityötä. Lasitusongelman päätin ratkaista jättämällä kuhunkin taloon kokonaan lasittamattomat sokkelit, sillä koen yhä siististi lasittamisen aikamoiseksi ongelmaksi, etenkin jos lasitetta on vähän tai jos ne ovat ämpäreissä, joissa ei kauheasti ole tilaa ja varaa hutiloida. Näinkin tönöt kuitenkin näyttävät ihan hauskoilta, ja ehkä nuo hiukan erikorkuiset sokkelit tuovat hieman lisää persoonallisuutta kuhunkin kerrostaloon.

Niin ja nämä ovat menossa joululahjaksi mummulleni, joten älkää kertoko kellekään!


torstai 8. joulukuuta 2016

Merinosinkkua yllinkyllin


Jos joku kysyisi, mitä ET missään nimessä haluaisi vapaaehtoisesti neuloa, niin vastaisin todennäköisesti kolmen kohdan listalla:
  • sormikkaita
  • palmikkoa ohuella yksisäikeisellä langalla
  • neuleita, joihin tulee helmiä
Joten mitä minä sitten keksin haluta? Palmikkosormikkaat helmillä, yksisäikeisestä merinosta.

Luonnollisesti.

Mutta ku...

Julia Muellerin sormikasmallit ovat ihan kuolettavan ihania. Monet niistä ovat vähän övereitä mun makuuni, mutta useammat niistä on helposti modattavissa yksinkertaisemmiksi neutraalein värivalinnoin tai jättämällä pois joitain elementtejä, kuten picot-reunuksia tai helmet. Aiemmin neuloin lapasversiot Arkema-sormikkaista ja ne ovatkin olleet aika kovassa käytössä, mutta sen jälkeen, kun pelastin Tampereen keskustan kävelykadulla selällään räpiköineen linnun ja joka kiitokseksi turautti jätöksensä merinosilkkisormikkailleni, halusin tehdä uudet ja 100-prosenttisen linnunkakattomat kaupunkisormikkaat.

Halusin koristeellisen mallin vuoksi jotakin kaunista ja konstailematonta lankaa, joten kaivoin lankahyllystäni joskus aikoja sitten ostamani Handun merinosinglen, joka ei ole valkoinen, mutta ei se kyllä harmaakaan ole. Langan pariksi ajattelin ensin hopeanharmaita lasihelmiä, mutta koska ne eivät mahtuneetkaan silmukoihin, kävin ostamassa nyt jo toimintansa lopettaneesta Helmimerestä hematiittihelmiä, joissa on normaalia suurempi silmä. Ei sekään huono vaihtoehto ollut, vaikka kontrasti onkin nyt suurempi kuin alkuperäisessä mielikuvassani. Kyllähän mulle toi tummanharmaakin käy!

Oma projekti: Eisblume
Malli: Eisblume by Julia Mueller
Lanka: Handu Ilun sinkku
Menekki: 70 grammaa
Puikot: 2,0 mm



Jo ensimmäisen sormikkaan valmistuttua aloin pohtia, että pitäisikö niille tehdä pariksi jokin huivi. Kun sitten kädentaitomessuilta löysin lisää Handua, päätin pitkällisen suunnitteluprosessin jälkeen napata huivia varten kaksi vyyhtiä: yhden huurteisen sinivihreän ja toisen kylmänvaalean, jossa oli paikoittain hiukan samaa sävyä kuin sormikaslangassakin. Sinkkumerinohuivia mulla ei vielä ollutkaan, joten tämä tuli todelliseen, huutavaan tarpeeseen!

Huivin malliksi valikoitui Janina Kallion Spotlight, jonka pitsiosiota venytin yhden mallikerran verran. Raitaosuuteen käytin sormikaslankaa, jotta setti olisi yhteneväisempi, mutta koska sormikaslanka ja vaalea huivilanka olivat niin lähellä toisiaan, ei hienosäätöä huomaa lähestulkoon lainkaan. Siellä sitä nyt kuitenkin on, yksityiskohdat määrää :)

Oma projekti: Spotlight
Malli: Spotlight, Janina Kallio
Lanka: Handu, Ilun Sinkku
Menekki: Tummaa 80 grammaa, vaaleaa 60 grammaa ja valkoista 15 grammaa
Puikot: 3,75 mm


Tonttujuttuja...


Viimeaikoina olen blogannut jälleen kamalan vähän, mutta neulonut koko ajan kasvavalla intensiteetillä joulun lähestyessä. Kun kuukausi vaihtui joulukuuksi, iski jopa pienoinen paniikki; ehtisinkö mitenkään toteuttaa kaikki ne neuleideat, joita olin mielessäni pyöritellyt. Alkaahan näitä valmiitakin kuitenkin vihdoin pikkuhiljaa tipahdella puikoilta ja kiire helpottaa jokaisen paketoidun lahjan myötä, samalla kun joulufiilis kasvaa ja alkaa tehdä mieli suunnitella lisää joululahjaprojekteja!

Ensimmäisten lahjojen joukossa valmistuivat Paula-sukat Novitan Duo-langasta. Tässä kävi itse asiassa niin, että sain kaksi Duo-kerää hyvityksenä aiemmin ostamani Duon solmujen vuoksi, ja olin Pauloja suunnitellut neulovani jo pidemmän aikaa. Beigehtävä Duo sopi malliin mainiosti, ja laatikosta löysin vielä kauniit puunapit, joita sattui olemaan juuri tarvittavat kahdeksan kappaletta. Nopeasti neulottavat sukat oli ilo tikutella ja nyt nämäkin ihanan talviset sukat pääsevät pukinkonttiin odottamaan jouluaattoa.
Oma projekti: Paulat
Malli: Paulat, Niina Laitinen
Lanka: Novita Duo, väri 067
Menekki: Vajaa 200 grammaa
Puikot: 3,5 mm


Toinen joululahjatekele on DROPSin Baby Merinoa, se on yksi suosikkini peruslangoista. Nämä kerät nappasin merinoalen aikaan työpaikaltani Lankaideasta, ja aika nopeasti sen jälkeen tämä huivi pääsikin jo puikoille. Ohje on Garnstudion, eli se löytyy ilmaiseksi suomenkielisenä Garnstudion sivuilta nimellä Ethereal Bliss. Graafinen pitsi on mun suosikkini, ja koska sellaisia malleja löytyy yllättävän vähän, ihastuin tähän ohjeeseen tosi kovasti selaillessani sopivaa ohjetta Baby Merinolle. Valkoisen huivin kuviota korostaa kivasti tumma takki - ehkä neulon tällaisen vielä itsellenikin.

Oma projekti: Ethereal Bliss
Malli: Ethereal Bliss
Lanka: DROPS Baby Merino
Menekki: 210 grammaa
Puikot: 2,5 mm

Valitsin puikoiksi suhteellisen pienet, 2,5-milliset puikot, sillä käsialani on jokseenkin löysää ja halusin pitsistä tulevan jotakuinkin "tiivistä", jotta kuvio tulisi parhaiten esiin. Huivi vaikutti päättelyn jälkeen hieman pienemmältä kuin toivoin, mutta pingotin sen melko voimakkaasti ja lopputulos toimii aika kivasti. Baby Merino on kokemukseni mukaan lanka, joka käytössä pehmenee ja lötkistyy hiukan, joten toivon että tämä huivi pysyy nättinä hiukan pienemmillä puikoilla neulottuna.