torstai 19. lokakuuta 2017

Testineulontaa: Abelia



Edellisessä postauksessani jo kerroinkin, että aion testata heti Hipleen jälkeen Suvi Simolan uuden paitamallin, Abelian. Fingering-vahvuisena paitana en tästä kuitenkaan saa lisäpisteitä minun, Kerpan ja mewiin järjestämään Tour de Sweateriin (joka muuten on lähtenyt aivan upeasti käyntiin), mutta väliäkö tuon! Pääasia että on kivaa!

Abelia on V-kauluksinen, sileä paita, jonka helmassa on leveä ja simppelihkö pitsikaistale. Raglanlisäykset tehdään todella siististi ja kontrastivärillä neulotut joustimet viimeistelevät pääntien ja hihansuut sekä kurovat paidan värit kokoon kauniisti yhdeksi kokonaisuudeksi.



Ohje oli jo testausvaiheessa aivan priimaa: selkeästi kirjoitettu ja hyvin aseteltu. Ensimmäiseksi neulomakseni (onko toi ihan oikeesti oikee sana..? Bloggaajan ongelmat..) Suvin malliksi tämä oli todella positiivinen kokemus ja jostain syystä olen ihan täysin vakuuttunut siitä, että muutkin Suvin ohjeet ovat varmasti huolellisesti ja selkeästi kirjoitettuja. Suvin suunnittelemien neuleiden muotokieli on myös jokseenkin tunnistettava, vaikka malleja onkin ihan laidasta laitaan. Niitä kuitenkin yhdistävät kokonaisuuden yksinkertaisuus, mutta niissä on aina jotakin pientä piristävää ja uutta, jokin yksityiskohta tai jippo. Sopii mielestäni ihan loistavasti ihmiselle, joka pitää graafisuudesta ja selkeydestä, muttei kuitenkaan halua pukeutua ihan pelkkään yksiväriseen sileään neulepaitaan.

Abelia on todellinen käyttöpaita - voisin kuvitella pitäväni tätä melkein missä vain. Sisätiloissa pitsi ja väljähkö kaula-aukko tekevät paidasta ihanan keveän ja antavat tilaa hengittää, mutta välikerroksena ainakin näin 100% merinosta neulottuna se tuo mukavasti lisälämpöä takin alla. Lisäksi malli on vaan niin älyttömän kaunis, eikä se kaipaa välttämättä mitään asusteitakaan kokonaisuutta koristamaan. Väreillä voi leikitellä erilaisten vaikutelmien synnyttämiseksi. Niin ja testineulontavaiheessa paljastui myös, että malli toimii loistavasti ihan yksivärisenäkin ja pitsin pituutta muutellen!


 Oma projekti: Abelia
Malli: Ei vielä julkaistu
Lanka: PetrichorYarns Merino Single
Menekki: Pääväri 220 grammaa, kontrastiväri 70 grammaa.
Puikot: 3,25 ja 3,5 mm

Abeliaan värjäsin langat itse, nimesinkin päävärin Abeliaksi. Kuten suurin osa blogini lukijoista ehkä jo tietää, värjään lankaa nykyisin toiminimellä PetrichorYarns. En ole tästä kovasti blogin kautta vielä hiiskunutkaan, sillä en ole ollut itsekään ihan kärryillä siitä, mihin suuntaan toimintani on kehittymässä. Nyt kuitenkin kuviot ovat selkiytymässä, työtila kiikarissa ja uusia suunnitelmia pyörii päässä niin paljon että puolet unohtuu! Etsy-kauppa toimii osoitteessa www.petrichoryarns.etsy.com ja lisäksi koetan osallistua retriitteihin ja muihin neuletapahtumiin aina kun vain voin. Aion kirjoittaa tästä piakkoin enemmän omassa postauksessaan ja esitellä samalla hieman, millaista värimaailmaa Petrichorin skaalaan kuuluukaan :)




Abelia on ihana. Tälle tulee varmasti paljon käyttöä, sillä kovin montaa ohuempaa neulepaitaa minulla ei ihan oikeasti vielä olekaan! Samalla sain pistetilin auki Tour de Sweaterissa ja voin alkaa suunnitella marraskuun haastetta (paita/takki lahjaksi). Sitä ennen tosin vielä yhdet kettulapaset ystävälle... Ja yhdet huopatossut toiselle. Ja ehkä voisi aloittaa sen kirjoneuletakin, josta edellisessä postauksessa puhuin.. Aloitin myös yhden pipon Dublinin ostoksista ihan vasta. Ja pannan Rioksen jämistä. Niin ja lapaset tarvitsisin, ehkä myös säärystimet. Neulottu hame on houkutellut viimeaikoina myös kovasti, sehän olisi aivan ihana talvella. Ja entäs valtava mohairhuivi, jostain kirkkaanvaaleasta kauniista sävystä? Onko kellään lainata ylimääräisiä käsipareja?


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Testineulontaa salaisesti: Hiplee


Olen aika innokas testineulomaan hyvien suunnittelijoiden uusia malleja, jos vain suinkin mahdollista. Lähinnä joskus testaamisessa kiikastaa liian sutjakka aikataulu tai langanpuute (hoh, ihan oikeesti, ketä huijaan tässä?), mutta nyt osui niin mielenkiintoinen tapaus eteen, että huutelin testi-innokkuuttani samantien vaikka ohje oli vielä ihan mysteeri. Kyseessä oli Anna Johannan uusi malli Hiplee, joka testattaisiin salassa, eikä siis kuvia saisi laittaa esille ennen kuin ohje on julkaistu. Päätin kuitenkin haluavani osallistua, vaikka joutuisinkin ehkä ostamaan vähän lisää lankaa..


Kun Anna Johanna, aka. Neulisti, kertoi mallin olevan pelkkää kierrettyä joustinta, meinasin nanosekunnin ajan kääntyä kannoillani ja paeta paikalta perävalot vilkkuen. Siis ihanko koko paita..? Ehkä tämä on vain uusi haaste, kun Tour de Sock on nyt kokonaan takana ja vain neuleille varattu aivolohkon alue on yhtäkkiä niin kovin tyhjä! Otin haasteen vastaan. Tour de Sockista on muuten tulossa pian toinen postaus, mutta rutistus on vaatinut hiukan palautumista ja viimeiset sukat on yhä kuvaamatta.

Mutta takaisin asiaan:
Langaksi valkkasin Svarta Fåretin ihan tavallisen 100% villalangan kaksisäikeisenä ja luonnonharmaana. Malli jotenkin pyytää luonnonväristä ja villamaista villaa, olimme siitä suunnittelijan kanssa hyvin samoilla linjoilla. Puikot ovat ehkä suhteellisen isot suhteessa lankaan, mutta oma lankavalintani olikin hieman hoikempaa laatua kuin De Rerun Naturan Ulysse, jolle paita on alunperin suunniteltu. Yhdistelmä toimi kuitenkin hyvin, kun löysästä käsialasta johtuen otin puolta milliä pienemmän puikot kuin ohjeessa ja pingotin paitaa aika reilusti. Vyyhdillä hyvin perusvillalta tuntuva lanka pehmeni aika kivasti Eucalan-kylvyssä ja muhkea pintaneulekin tuo paitaan muhkeaa pehmeyttä.



Mallista valtavat aplodit Anna Johannalle. Tämä on aivan i-h-a-n-a paita. Voin hyvin kuvitella, kuinka patikoin tämä päälläni vielä pitkälle syksyyn ulkosalla ja talvellakin tämä lämmittää kivasti takapuoltakin takin alla. Minulla ei oikeastaan edes ole yhtään pidempää paitaa entuudestaan, joten tälle oli jopa ihan oikeasti tilausta! Mikä tuuri! 

Erityisesti tykkään korkeasta kauluksesta, jonka voi laittaa kaksinkerroin tai nostaa takin kauluksen alta kaulalle, tai sitten ihan vain antaa olla siten miten se nyt luonnostaan sitten asettuukaan. Hihojen ja helman pinnasta pidän myös, ja halkiot sivuilla tuo pientä lisäilmettä muuten tyylikkään simppelille mallille. Niin ja nuo etuosan lisäykset yläosassa: bueno!


Malli: Hiplee by Anna Johanna
Oma projekti: Hiplee
Lanka: Svarta Fåret, 2-tråd
Menekki: 365 grammaa
Puikot: 4 ja 4.5 mm

Nyt kun tämä malli on testattu, on aika värjätä langat ja napata puikot ja aloittaa seuraava testi. Tämän kuun aikana testaan Suvi Simolan uuden mallin ja samalla koitan tehdä vielä kirjoneuletakkiakin Tour de Sweaterin ensimmäisen kuun haasteprojektina. Jos tämä kilpailu-KAL ei ole vielä tuttu, niin käypä katsomassa Kalin Ravelry-ryhmä, Tour de Sweater :) Minä, Neulo-Kerppa ja mewii isännöimme kevyen kilpailumielisen paidanneulontatourin, eli kuuden kuukauden aikana koetetaan ottaa kaikki ilo irti ja tekaista kuusi paitaa. Tervetuloa mukaan!


keskiviikko 30. elokuuta 2017

So Faded


Kipaisin kesällä Amsterdamissa. Olin pitkään haaveillut reissusta kauniiseen kaupunkiin, jossa sijaitsee Stephen Westin lankakauppa! Muut syyt, kuten kanaalit, polkupyörät, museot ja nähtävyydet, tulivat toisena. Ekana olisi Stephen & Penelope.

Reissumme oli sellainen hieman pidennetty viikonloppu, ja tiesin kaiken menevän hyvin ja reissuelämyksen olevan taattu, kun sattumoisin ajauduimme Stephen & Penelopin nurkille heti ensimmäisenä iltana. Minulla oli jo suunnitelmakin reissuostoksilleni: voitin hieman ennen matkaa mewiin podcastin arvonnasta ohjelahjaksi So Faded -paidan ohjeen, ja päätin ostaa tarvitsemani loput langat puseroon Steppeltä. Hyllystäni löytyi pari kivaa singlemerinolankaa, jotka ajattelin paitaan käyttää, ja täältä varmasti löytyisi Hedgehog Fibresin Skinny Singleä niin, että saisin ujutettua jo-omistamani langat trendikkääseen fadeen mukaan.



No, kauppaan lampsittuani tajusin melko pian, että valikoima ei tällä hetkellä ole ihan se, mitä kuvittelin. Skinny Singlejä oli ihan muutamaa väriä, eikä muistakaan sinkkumerinoista löytynyt sopivia sävyjä kotona odottavien sinkkujen seuraksi. Sinkut saivat jäädä siis edelleen sinkuiksi, kun näin ovenpielessä seinällisen amsterdamilaisen käsinvärjärin lankoja, ja päätin lennosta vaihtaa suunnitelmaa.

Undercover Otterin Squirm Sock oli fingering-vahvuiseksi todella kuohkea lanka ja juuri oikeaan aikaan läsnä. Fadeni väri-ideakin meni supervärikästä seinää tuijotellessani aivan uusiksi, ja lopulta (varmaan puolentoista tunnin hillittömän lankakauppapyörintäpaniikin jälkeen) päädyin raahaamaan Suomeen viisi vyyhtiä:
  •  tummanharmaa vyyhti
  •  valkoinen vyyhti mustilla ja pinkeillä speckleillä 
  •  valkoinen vyyhti petrooleilla ja pinkeillä speckleillä 
  •  enemmän petroolia ja hieman valkoista sekä pinkkejä specklejä sisältävä vyyhti
  •  semisolidi petrooli vyyhti

Joo, näistä tulee loistava fade!
Kotona lankoja taas kerran oikeaan järjestykseen mallailtuani kuitenkin totesin, että harmaa ja valkoinen specklevyyhti vaativat väliin vielä yhden sävyn, jotta liuku olisi saumattomampi. Niiden kontrasti oli muuten liian suuri. Nappasin pohjalankavarastostani vyyhdin MCNää, ja värjäsin siitä samoilla sävyillä välisävyn, joka pääsi sitten tummanharmaan ja valkoisen väliin. 




Oma projekti: So Faded
Malli: So Faded by Andrea Mowry
Lanka: Undercover Otter Squirm Sock sekä PetrichorYarns MCN
Värit ylhäältä alas: Uncle Fester, PetrichorYarns MCN, Pink Flamingo, Gwynne, Scumbot ja Blackheath Woods
Puikot: 3,75 ja 3,25 mm
Menekki: Uncle Fester 45 g, MCN 55 g, Pink Flamingo 45 g, Gwynne 33 g, Scumbot 20 g, Blackheath Woods 40 g.


Lopputulos: Aivan ihana. Kivoimpia tekemiäni neuleita ikinä. Squirm Sock on uskomattoman mukava neuloa ja pitää yllä, ja nyt kun sitä on reilusti ylimääräistä, niin voisin ehkä tehdä myös polvisukat fadella! Olisiko ihanat mustien sukkahousujen ja hameen kanssa talvella?

Vaikka PetrichorYarnsin MCN:ssä on 350 metriä, ja Squirmissa 400 metriä, on tuntu silti aavistuksen ohuempi MCN:ssä. Squirm Sock on todella kuohkea mutta samalla napakka lanka, MCN on puolestaan ehkä kashmirin vuoksi hieman "notkeampi" ja ohuempi tunnultaan. Yhdessä nämä toimivat kyllä silti aivan loistavasti, eikä eroa huomaa puettuna lainkaan.

Jos joskus menette Amsterdamiin niin pliiiiiis, tuokaa mulle lisää tätä!







sunnuntai 6. elokuuta 2017

TDS 2017, osa 1: Puolivälin rajapyykki


Kun kesä koittaa ja neuleet vaihtuvat keveämpiin, on toisaalta hyvää aikaa myös neuloa pieniä projekteja, kuten sukkia. Sukat on sinänsä simppeli neule, että niistä voi tehdä ihan millaisia vain ja ne kulkevat mukana näppärästi. Jämälangat kelpaavat raitoihin tai kirjoneulekuvioksi tai sitten voi korkata ihan uuden ihanan sukkalangan. Ei haittaa, vaikka sukat jäisivät pitkäksikin aikaa kesken. Sukat ei kuumota kesälläkään sylissä villamassallaan kuten vaikka merinotakki tai mohairpusero ja sukille löytyy aina ottaja, sattui koosta tulemaan sitten minkälainen tahansa.

Sukkia voi ilman ongelmia neuloa hitaasti, niin että toinen pari valmistuu vuoden päästä ensimmäisen aloittamisesta. Tai sitten niitä voi neuloa nopeasti, niin että ne molemmat ovat valmiit puolessa vuorokaudessa. Tässä tarina eräistä nopeista sukista, eli nopsukista (pitäisikö ihan ottaa käyttöön tämä termi?).



Tour-de-Sock koitti. Sukanneulonnan nopeuskisassa neulotaan kuudet sukat. Malli julkaistaan ennalta määrättyyn aikaan ja pisteet jaetaan nopeusjärjestyksessä. Sukille annetaan tietyt minimivaatimukset ja raati toteaa määrätynlaisten kuvien perusteella, onko suoritus hyväksytty. Tänä vuonna osallistujia on yli 1600.

Osallistuin Tour-de-Sockiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Silloin aloitin kyllä ensimmäisen etapin sukat, mutta ne eivät ikinä valmistuneet: en pitänyt mallista. Toisen etapin Far Into the Forestit ovat parhaat sukkani ikinä ja edelleen aktiivisesti käytössä. Touring Bubbles -sukat toivat minulle silloin kuvaäänestyskisan voiton (nyt äänestystä ei valitettavasti enää ole), ja nelosetapin helmisukat, From a Distancet, valmistuivat viiden kuukauden kuluttua etapin alkamisesta. Ophidiat olivat myös pienoinen ikuisuusprojekti, ja lopputulokseni ei ollut kovin erikoinen - en neulonut nimittäin myöskään viimeisen etapin sukkia lainkaan. Vuonna 2016 osallistuin myös, mutta kas, yksikään malli ei innostanut ja yksiäkään en lopulta ottanut puikoille.

Vuonna 2015 kirjoitin blogiini, että kilpaneulonta ei sovi minulle. Tässä välillä on ilmeisesti jotakin naksahtanut pahanlaatuisesti päässä, sillä olen puolivahingossa löytänyt itsestäni melkoisen kilpailuvietin.

Lähdin ensimmäiseen etappiin määrätietoisesti ajatellen, että nyt testaan vähän vauhtiani ja kuten vuonna 2015, neulon yhden etapin vähän reippaammin. Se saisi tällä kertaa olla ensimmäinen etappi, sillä siihen käytetään vain yhtä lankaa ja yhden langan sukat olisivat varmaankin nopeammasta päästä kisamalleja muutenkin. Näin oli vakaa aikomukseni.

STAGE 1:

Fins

Valitsin ensimmäisen etapin langan melkolailla etukäteen varmaksi. Suositusten mukaan tähän kävisi solidit, semi-solidit, monisävyiset, moniväriset, raitalangat ja gradientit, mutta en ole kovin sekavanväristen kuvioneulesukkien ystävä. Tavallaan tuntuu, että osa työstä menee hukkaan, jos pintaneule hukkuu värikirjon sekaan. Niinpä valitsin hillitysti värikkään Lai-la-lai Yarnzin langan, jossa on puuterisia ja pastellisiä violetin, sinisen, vaaleanpunaisen ja beigen sävyjä.

Etappi alkoi klo 14. Ihan mukava kellonaika, sillä valvon muutenkin usein melko myöhään. Ajan vuoksi tämä ei tuottaisi ongelmia ja olisin valmis istumaan, kunnes sukkapari on valmis.

Finsit aloitettiin kärjestä. Samainen kuvioneule jatkuu varpaan juuresta ihan ylös asti, ja sukan suu viimeistellään hain evämäisillä väkäsillä. En pitänyt väkäsistä ja ajattelinkin etapin jälkeen purkaa suun ja neuloa tilalle muutaman kerroksen tavallista resoria, mutta nyt kun nämä on tehty, saa ne kyllä varmaan jäädä.

Olin nopea. Sijoituin neljänneksi, vaikka pidinkin muutaman ihan reilun tauon ja jouduin purkamaan ensimmäisen sukan vartta reilut parikymmentä kerrosta. Olin ollut huolimaton ja kuvioneuleen rytmi meinasi epähuomiossa jatkua väärin sukan toisella puolella.



STAGE 2:

Toisen etapin agendana oli kolmiväriset sukat. Kirjoneule ei ole millään lailla vahvuuksiani, mutta pidän sitä silti ihan siedettävänä. Etenkin, kun opin neulomaan sukkaa "nurinpäin", jolloin puikonvaihtokohta ei kiristä samalla tavalla kuin oikeinpäin neulottuna. Neulefestareilta ostamieni Lanitium ex Machinan merinosukkalankojen sävyihin sopivan päävärin, Louhittaren Luolan Kurpitsa-värisen Väinämöisen, sponsoroi ihana osa-aikaistyöpaikkani Lankaidea. Yhdistelmästä tuli aivan täydellinen, ja oli piristävää neuloa värejä, joita harvemmin näkee minun puikoillani.

Kantelettarissa on erittäin huolitellun vaikutelman antava taitettu suu, latvialaista palmikkoa ja kirjoneuletta varressa ja päkiällä. Koska näissä sukissa tapahtuu lähes koko ajan, kulki puikot aika vauhdikkaasti ja lopputuloksena saavutin kuin saavutinkin ensimmäisen sijan! Siis mitä, aivan mahtavaa! Enpä olisi ihan heti uskonut kykeneväni moiseen rutistukseen, mutta etapin alku sattui minulle otolliseen aikaan (klo 20 tiistai-iltana), ja minun oli mahdollista valvoa yön yli puikkoja heilutellen. Sain vielä melkoisen kaulan, ehkä minun etunani oli se, että latvialainen palmikko oli entuudestaan tuttua ja minulla oli mukavasti neuloutuvat langat sekä nopeet puikot.

Etapin kärkisija ruokki tietysti kilpailuviettiä todella suurella lusikalla ja intoa uhkuen jäin odottamaan seuraavaa etappia. Entä jos..?



STAGE 3:

Indecisions

Tiedän. Minun piti kisata vain yksi etappi... Mutta kisa vei mukanaan. Päätin lähteä myös kolmosetapille kaikkeni antaen ja kaiken antaminen tarkoitti tällä kertaa myös langan värjäämistä. Sain inspiraation eräänä iltana kymmenen aikaan ja värjäsin jostakin aiemmasta kirjoneuleesta jämäksi jääneet valkoiset sukkalangat turkoosi-minttu-vihreä -gradientiksi. Vaikka malli ja lanka eivät tuntuneet julkaisun jälkeen ihan täydelliseltä matchilta, halusin silti neuloa sen ja lopputulos on sittenkin aika sievä.

Vihjekuvan perusteella jotkut jo etukäteen arvelivat kyseessä olevan palmikkosukka, mutta Indecisions-sukissa on muutakin. Pienet pitsi- ja palmikkopaneelit vuorottelevat ja vaihtavat paikkaa koko sukan matkalta, kantapäässä on hunajakennomaista pintaa ja tällä kertaa oli mahdollisuus bonuspisteeseen, jos valitsi sukalleen picot-reunuksen ja koristekantapään. Jätin moiset bonuspisteen kalastelut sikseen ja tein simppelimmällä mallilla, sillä pohdin nopeudesta olevan enemmän etua kuin yhden pisteen verran. Ja niin siitä olikin.

Tällä kertaa en juuri taukoja pitänyt ja koetin olla nopea, sijoituin toiseksi. Etapin voittajasukat valmistuivat puolisen tuntia minun sukkiani aikaisemmin, enkä olisi omiani niin paljon nopeammin mitenkään pystynyt neulomaan. Paikkoja alkoi vähän jumittaa ja käytin eri puikkoja kuin aiemmin. Ehkä terävämmät puikot olisivat toimineet paremmin nyt, kun mallissa oli palmikonkiertoja. En vain raaskinut alkaa vaihtamaan kesken neulomisen, sillä olisin joutunut repimään sopivan kokoiset terävämmät puikot keskeneräisistä Cookie A-sukista.





Kolme etappia takana, kolme etappia edessä. Seuraavaksi neulotaan kaksiväristä sukkaa ja etappi alkaa 14.8.. Jos laskin oikein, olen tällä hetkellä jaetulla ykkössijalla toisen suomalaisen neulojan kanssa. Suomalaiset ovat tänäkin vuonna jyränneet pistesijoille apinan raivolla, top 10:ssä ei montaa muunmaalaista paljoa vilku! Mutta missä ovat otsikot, kun Suomi kerrankin pärjää? :D

Olen lähettänyt Instagram -liveä jokaiselta etapilta, ja tämä perinne jatkunee tulevillakin etapeilla. Kellonaikoja en osaa sanoa, sillä laitan liven pyörimään sitten, kun se sukalle sopii. Hankalissa kohdissa ohjeeseen täytyy keskittyä, että sukat onnistuvat ja suorituksesta tulee hyväksytty, mutta todennäköisesti jatkossakin tulee vaiheita, joissa pystyn höpisemään kanssanne neulonnan ohella.

Kiitos kaikille tähänastisille tsemppaajille ja live-katsojille, jutustelu ja kannustus vauhdittavat neulomista merkittävästi ja etenkin siinä kohtaa, kun malli alkaa jo vähän kyllästyttää ja paikat puutua, on kanssaihmisten tuki hirmutärkeää ja mieltä lämmittävää. Se on ihan kuin pukisi sielulleen silkkikashmirbambujakkivillasukan.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pehmeän pörröinen BeauB


Tässä on taas yksi niitä malleja, jotka ensinäkemältä huutavat, että MINÄ OLEN SINUN. Sellainen joka jää mieleen pyörimään ja joka vaatii päästä puikoille pikimmiten, vaikka ei yhtään olisi sellaiselle neuleelle sopiva vuodenaika. Tai vaikka hyllyssä ei olisikaan lankaa juuri tähän neuleeseen juuri nyt saati lompakossa sopivaa ylimäärää niiden hankkimiseen. Mutta jokin siinä tuntuu niin kertakaikkisen omalta, että on vaan ihan pakko etsiä sopivat langat ja aloittaa. Tapahtuuko tätä muille? Luultavasti jatkuvasti.


 BeauB on La Maison Rililien malli, joka on saanut nimensä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa eläneestä englantilaisesta dandysta, Beau Brummellista. Malli on muotoilultaan melko simppeli, mutta sitä neuloessa ei tule tylsää - pinnassa vuorottelevat hauskasti toteutetut raidat ja pinnat, hihoissa kikkaillaan lankojen kanssa hieman lisää ja kaikki reunat viimeistellään i-cordilla. Mohair tuo takkiin pehmeyttä ja pörröisyyttä ja lopputulos on hiukan tavanomaisesta poikkeava, mutta silti harmoninen. Yksi lempparijuttu tässä takissa on pitkät mohairhihat, joita voi käyttää joko suorana tai hiukan kääräistynä, ja molemmat tavat näyttää aivan yhtä kivoilta.




Oma projekti: BeauB
Malli: BeauB by La Maison Rililie
Lanka: DROPS BabyAlpaca Silk ja SandnesGarn Tynn Silk Mohair
Menekki: Alpacaa 350 grammaa ja Mohairia vajaa 250 grammaa
Puikot: 3.25 ja 3.75 mm

Lopputulos on yksi ehkä suosikkineuleistani ikinä, ja ennustankin tälle ennätysmäärän käyttötunteja. Neulominen sujui melko joutuisasti, kiitos raidoituksen, ja hihojen kanssa näpertäminen oli hauskaa. Ei yhtään tullut toisen hihan syndroomaa, kun mielenkiinto pysyi yllä raitoja ja kavennuksia laskiessa, ja puikkokokokin oli varsin miellyttävä.

Lankavalintani onnistui hyvin. Pinta on aivan uskomattoman pehmoista ja juuri sopivan pörröistä, ja takki on samalla toisaalta sekä hengittävä että lämmin. Hyvin pärjäisi mekon kanssa tuulisenakin kesäiltana, kun voi nakata ylleen uuden villatakin (jossa ei ole lainkaan lampaanvillaa!). Vähän kuin kietaisisi itsensä pilvenhattaraan.







Ainiin! Tour-de-Sock on muuten pyörähtänyt käyntiin, ja olen siitä vuoden tauon jälkeen aika innoissani! Ekan etapin sukat tein alle 12 tunnissa, ja saavutinkin jopa neljännen sijan purkamisoperaatiosta huolimatta. Sijoitus innosti hiukan ehkä liikaakin, sillä nyt odotan kuumeisesti tokaa etappia alkavaksi. 25. päivä siis lienee tiedossa valvomista ja puikkojen sauhuamista, katsotaan mihin rahkeet riittää!

Ensimmäisen etapin sukkien loppusuoralla pidin myös liveä Instagramissa. Mahdollisesti samanmoista on luvassa jatkossakin seuraavilla etapeilla, sillä katsojille höpiseminen ja kysymyksiin vastailu auttoivat huomattavasti vikoina tunteina ja tokan sukan varsi syntyi ihan itsestään! Jos siis itse neulot TDS-sukkia ja kaipaat neuleseuraa tai muuten vain haluat olla mukana kannustamassa ja viihdyttämässä meitä neulojia koitoksen aikana, niin seuraahan minua Instassa ja saat ilmoituksen tulevista live-sessioista :)