keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Keksisukkia IV: BFF (Best Friends Forever)


Muistatteko vielä mun Cookie A -sukkaprojektin? Sen, jossa aioin neuloa kaikki sukat kirjasta Sukkia. Rakkaudella.? Se projekti on yhä elossa, vaikka homma meinasi kosahtaa aika pahasti Sake -sukkiin, joiden toisesta sukasta puuttuisi enää kantapää ja jalkaterä. Mutta kun yäääk, sitä palmikonkiertojen ja kaavionseuraamisen määrää...
 
Olin vakaasti päättänyt, etten aloittaisi uusia sukkia kirjasta, ennen kuin Saket on tehty. Muuten en tekisi Sakeja ikinä loppuun ja ehkä koko projekti menisi sitten aivan pilalle. Mutta kun minulta sitten pyydettiin erään sukulaiseni toimesta sukkia, päätin poiketa periaatteestani ja tehdä kirjasta jotkin simppelimmät Cookiesukat.


 Malli: BFF Socks
Oma projekti: BFF
Lanka: Filcolana Arwetta (809)
Menekki: Noin 75g
Puikot: 2,00 mm

BFF -sukat olivat hyvä valinta, sillä peruspalmikkojen neulominen oli pitkästä aikaa suhteellisen huoletonta ja näissä ei ainakaan takkua teknisyys liiaksi. Sukat tuntuivat etenevän tosi joutuisasti ja vaikka useimmiten haluan haastaa itseäni neuleiden suhteen, tuli palmikoiden hiljalleen kasvaessa fiilis, että vähemmän on todellakin joskus enemmän; toisinaan on todella terapeuttista neuloa jotakin selkeää ja helppoa js nauttia pehmeästä ja vivahteikkaasta langasta. Langaksi valikoitui yksi lempparisukkalankani, Arwetta, jota sattumoisin löytyi valmiiksi stashini uumenista. Ja koska tämä eläväinen metsänvihreä on mielestäni upea, mutta ei ehkä omaan käyttööni ihan ykkösvalinta, oli mukavaa käyttää ne lahjasukkiin.


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ihana Iron gate -pitsipipo



Heti Wrought iron -paidan testineulonnan ja ohjeen julkaisun jälkeen sain viestin, että olisinko innokas testaamaan myös paidan tyylillä toteutetun pipon. No ehdottomasti! Haaveilin tästä jo paitaa neuloessa ja ehdottelin vähän pipo-ohjetta samalla pitsillä testaajien keskusteluketjussa. Toiveisiini siis vastattiin, ja nyt tämä sitten on tässä!
 
Tämä pipo on ihan unelma: se on neulottu ohuesta langasta kaksinkertaiseksi. Siinä on ihan superkaunis pitsipaneeli jonka voi pitää joko edessä tai kääntää sivulle fiiliksen mukaan. Se on kiva ja mielenkiintoinen neuloa ja ohje on mielestäni selkeä ja hyvä, vaikkei olisikaan aiemmin neulonut pitsi-intarsiaa. Ohjeen lopussa on kuvalliset ohjeet intarsian reunasilmukoiden tekemiseen. 



Totta puhuakseni tällä kertaa olin hiukan huolimaton testineuloja. Pipoa aloittaessa kauhistuin sen laskennallisesta leveydestä, joka tuntui omaan päähäni aivan liian pieneltä. Ohjeeseen oli kuitenkin merkattu valmiin pipon sopivan 54-60 -senttiseen päähän, mutta tätä en sitten enää huomannutkaan aloittaessani. Päätin tehdä piposta suuremman yksinkertaisin muokkauksin, sillä joo, mulla on iso pää! Lisäysten myötä pipoon tuli hieman mittaa, mutta elämäni useiden pipojen jälkeen oon tullut siihen lopputulokseen, että mun ei vaan kannata käyttää ihan päänmyötäistä pipoa. Ne ei vaan sovi.

Lähdin siis tavoittelemaan hiukan lötkömpää pipaa, ja vaikka silmukkamäärän lisäys vaikutti jossain kohtaa täydelliseltä flopilta, on valmis pipo kuitenkin, yllättävää kyllä, aikalailla juuri sellainen kuin toivoinkin! Jos joku kaipailee pipoonsa lisää lötköyttä, tässä tekemäni muutos:

- tee muutama ekstralisäyskerros alussa, kunnes pipossa on 150 silmukkaa. Neulo ohjeen mukaan, lisää pituuteen sentti tai pari (tämä hoituu oikeastaan jo noiden ylimääräisten lisäyskerrosten kautta) ja jatka ohjeen mukaan. Ennen kavennusten aloitusta kavenna ylimääräiset ekstrasilmukat pois jotakuinkin tasaisesti muutaman kerroksen aikana ja jatka loppuun ohjeen mukaan :D

...tai jotenkin näin mä sen tein!

Joka tapauksessa, mikäli kaipailet parasta pipoa 2017, niin tässä se on!


 
Mun projekti: Iron gate
Ohje: Iron gate by Anna Johanna 
Lanka: Hedgehog Fibres Skinny Singles, väri Graphite sekä Keesi Industriesin Sumptuous Lace, väri Birch
Menekki: Pääväriä 85 grammaa, kontrastiväriä arviolta n. 10g
Puikot: 2,75 mm


Yksisarviskevennys:
Myös yksisarvispehmo pääsi seikkailemaan Ikurin Virelän jääveistoksille. Tämä polle on jo toinen laatuaan, ja se on virkattu Schachenmayrin Cataniasta. Harja ja häntä on Novitan Miamia. Hepan ohjeen ja muut infot löydät Ravelry-projektini kautta täältä.





keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Wrought iron


Kun neulesuunnittelija suunnittelee uutta ohjetta, on usein testineulojien apu tarpeen. Neulontavalmiin ohjeen ensimmäinen versio on syynättävä läpi, silmukkamäärät pitää tarkistaa ja eri koot on hyvä neuloa ihan kokonaisiksi vaatteiksi, jotta suunnittelija saa käsityksen siitä, paljonko kukin koko vie lankaa. Tämä kaikki on testineulojien hommaa.

Olen osallistunut hurjan pitkän (vitsi!) neulojanurani aikana muutamaankin testineulontaan, joista Wrought iron on viimeisin, aivan vastavalmistunut. Ohjeen on suunnitellut Missä neuloimme kerran -blogin Neulistina tunnettu Anna Johanna, jonka käsialaa on myös aiemmin neulomani La Grasse Matinée -paita. Jotain yhteistä näissä kahdessa puserossa onkin - väljyys ja konstailemattomuus, joskin Wrought ironin etukappaletta koristaa upea pitsineulos.


Wrought ironin pitsi neulotaan intarsiana. Tämä tarkoittaa sitä, että toista väriä ei kuljeteta työn nurjalla puolella kuten kirjoneuleessa, vaan langat kiepautetaan toistensa ympäri värinvaihdoskohdassa. Toinen reuna vaatii langan kiepautuksen reunimmaisen silmukan kanssa. Tekniikka kuulostaa hankalalta, mutta oikeastaan pienen harjoittelun jälkeen se on hyvinkin helppoa ja lopputulos on siisti, kun vain muistaa tarkastaa kiepautusten kireyden.

Tämä testineulonta oli omalta osaltani melko helppo - ohje oli valmiiksi mainio ja moni muu testineuloja oli minua hurjasti pidemmällä ohjeen kanssa, siksikään korjattavaa ei oikeastaan ollut. Myöhässä aloittaneena riitti, kun annoin puikkojen laulaa ripaskan tahtiin ja nyt nautin työn upeasta lopputuloksesta! 
Oma projekti: Wrought Iron
Malli: Wrought iron by Anna Johanna
Puikot: 2,5 mm
Lanka: Handu Ilun sinkku
Menekki: 310 grammaa pääväriä, 31 grammaa pitsiväriä






sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Repolaiset


 Neulemaailmassa on aina välillä havaittavissa melko selviäkin trendejä. Yhtäkkiä ja yllättäin sitä huomaa kuinka monen neulojan puikoilla pyörivät milloin neonvärit, specklelangat tai nuolenmuotoiset huivimallit ja sitten taas yhtäkkiä jostain päin maailmaa pompsahtaa suunnittelija, jonka persoonalliset neuleohjeet valloittavat lähestulkoon jokaisen neulojan sydämen ja Ravelry-jonon. Ja sitten on esimerkiksi tämä Tukuwool.

Kieltämättä Tukuwoolin värit puhuttelivat minua aivan ensisilmäyksestä asti, mutta koska ne eivät varsinaisesti kuitenkaan ole mun näkemykseni mukaan minulle sopivasta värimaailmasta kotoisin, olen sivuuttanut ne menestyksekkäästi aina tähän talveen asti. Lopulta jokin kuitenkin naksahti vinoon minunkin päässäni, kun kotikaupunkiini ilmestyi Tukuwoolin jälleenmyyjä, ja kahmaisin heti alkuun kolme Sock-vyyhtiä. Myöhemmin tilasin Fingering-versiota netitse muualta ja lopulta päädyin ostamaan vielä yhden vyyhdin, koska tämä projekti nyt vain vaati noin metrin verran tummanruskeaa. 

Kirjoneulejutut on aina olleet mulle sellainen viha-rakkaus -juttu: tykkään kovasti niiden ulkonäöstä, mutta itse prosessi on toisinaan, tai pääosin, ihan suoraan sanottuna kamalaa. Erityisesti pitkät lankajuoksut nostattavat niskavillani pystyyn ja magic loop-tekniikalla neuloessa syntyvät "taitoskohdat" ovat ehdottomasti mun heikoin lenkki.
 
Joskus sitä  kuitenkin vaan löytää ohjeen, joka on pakko neuloa.

Natalia Morevan Fox Portrait -lapaset ovat vain yhdet Morevan upeista kirjoneulelapasista, mutta näiden kettujen sielukas katse ilmoitti mulle, että Tukuwool ja väri 'Repo'. Muita vaihtoehtoja ei enää ollut, vaan ryhdyin tuumasta toimeen kohdatakseni kirjoneulepeikon jälleen kerran. 


 Malli: Fox Portrait by Natalia Moreva
Oma projekti: Fox Portrait
Lanka: Tukuwool Fingering
Menekki: Sake 35g,  Repo 15g, Haave 5g, Kajo 7g
Puikot: 2,0 mm

Lopulta kirjoneule alkoi jopa sujua ja unohdin välillä jopa ajatuksen siitä, kuinka kamalaa näiden tekeminen olikaan. Silmiä kirjoessa olo oli jo melko voittamaton ja päätin värjätä pienen nöttösen turkoosia lankaa aavistuksen tummemmaksi, jotta saan kettujen silmiin hieman lisää sävyä. Lopputulos on aika hienoinen, mutta mun näkemykseni mukaan yksityiskohdat ovat monesti se juttu, jotka tekee hyvästä vielä paremman.

Tukuwool ei ole kaikkein pehmeintä villaa, mutta jotakin todella kivaa tässä langassa on. Värit ja langan rouheus ovat mukavan aitoja ja tekevät langasta monikäyttöisen, vaikka herkimpiä tämä saattaa kyllä kutittaakin. Lapasissa Tuku kuitenkin toimii aika kivasti, etenkin kun kirjoneuleena pinta saa vielä hieman paksuutta. Pieni huopuminen käytössä olisi vain toivottavaa, sillä kettumalli on minulle pikkuisen väljä ja lisälämpö ei ole koskaan haitaksi, kun on tällaiset sekunnissa syväjäätyvät sormenpäät.

Läl-läl-lieru kirjoneulepeikko, täältä pesee! Ja hei, kaikki langanpäätkin on jo päätelty - ihan oikeasti!


perjantai 30. joulukuuta 2016

Kotona värjättyä


Minulla on muutama suosikkilanka, joita erityisesti tykkään värjätä. Koska olen värjännyt vasta vähän aikaa, olen edelleen pitäytynyt edullisissa peruslangoissa, jotta mokat ja täydet katastrofit eivät harmittaisi niin paljoa. On huomattavasti helpompi päästä yli muutaman euron sukkalankakerän pilaamisesta kuin jos vaikka onnistuisi tunaroimaan jonkin törkeän ihanan silkkisekoitelangan käyttökelvottomaksi. Noh, aina voi värjätä päälle mustalla.

Aloitin värjäilyt sukkalangoista, ja niissä olen pitäytynyt tähän astikin. Ensiksi kokeilin simppeleitä värejä lähestulkoon suoraan purkista DROPSin Fabeliin ja kun sitten ulottuvilleni saapui Filcolanan Arwetta, inhimillisen hintainen merinosukkalanka, siirryin pian kokeilemaan värjäystä tähän pehmeämpäänkin sukkalankaan. Niin hyvin Arwetta otti väriä, että olen hamstrannut valkoista Arwettaa vähän joka alesta, jossa sitä olen nähnyt.


Yksiväristen ja raidallisten ja moniväristen värjäilytestien jälkeen olen ehtinyt tehdä myös muutamia speckle-kokeiluja,  ja tämä on niistä yksi. Pilkkuja on aika runsaasti ja värejä useita, joten neulottuna lopputulos tuo mulle mieleen vähän telkkarin värikkään lumisateen. Kantapäät ja varpaat on neulottu hieman jäänsinertävästä Arwetasta, joten pilkullista sekamelskalankaa jäi vielä jämänöttönen, josta voisi joskus vaikka raidat tekaista toisiin sukkiin.


Ja värjäyksestä puheen ollen.. Toissailtana innostuin taas kokeilemaan muutamaa liukuväri-ideaa, ja siitä hetkellisestä mielenhäiriöstä syntyi näin ihastuttava kolmikko! Olen todella tyytyväinen tämänkertaisiin gradient-lankoihini, joista kaikkiin taltioitui ihanan kirkkaat värit ja paljon välisävyjä. Nämä kaikki on värjätty kaksinkertaisena, joten niistä tulee vaikkapa kaksi samanlaista sukkaa tai lapasta, tai vuorotellen eri säikeestä neulottuna tosi pitkä liuku vaikkapa huiviin. Erityisen innoissani olen kelta-oranssi-tummanruosteenpunaisesta, vaikka normaalisti nuo eivät mun lempparivärejä olekaan.