tiistai 26. joulukuuta 2017

Pukinkontti 2017: Kaksi pipoa


Tykkään pipoista. Minulla ei ilmeisesti voi olla niitä koskaan liikaa, kuten ei ulkovaatekaappini sisällöstä päätellen voi olla huivejakaan. Kissatkin tykkäävät pipoistani - ne nukkuvat niiden päällä ja sekoittavat hyvää nukkumisasentoa hakiessaan hattuhyllyni niin, että avatessani vaatekaapin liukuoven, saan päälleni usein valikoiman viimeisen päälle myllättyjä pipoja ja käsineitä.

Pipot valmistuvat nopsaan ja niitä ehdottomasti(!) tarvitaan laaja skaala erilaisia ja usean vahvuisia eri säiden ja aktiviteettien varalle. Tänä talvena olen neulonut jo kaksi paksumpaa pipoa, joista tämä on vieläkin lämpimämpi. Yhdistin kotimaisen Wiljakan tilan suomenlampaanvillan SandnesGarnin Tynn Silk Mohairiin, jota jäi yli BeauBistani. Ohjetta ei ole, vaan nappasin vain langat ja puikot ja aloin tehdä uutta pipoa Autumn Smilen silmukkamäärää ja aloitustapaa muistellen.

Pinnaksi neuloin joka toisen kerroksen oikein ja joka toisella helmineuletta. Paksua suomenlampaanvillaa ja ohuen ohutta silkkimohairia neuloessa sai välillä olla varuillaan, että myös ohut säie tuli mukaan puikolle, mutta kun tuntuun tottui, kävi neulominen jouhevasti. Lopputulos on miellyttävän tiivis ja tämä pipo on niin jämpti, että se pysyy pystyssä vaikka itsekseen.

Tämä pipo on.. hahaa! Minulle! Ja otin sen jo käyttöön ennen joulua. Eli ei tämä oikeasti edes ollut pukinkontissa. Eikä joululahja. Huijasinpas.


Toiseen pipoon yhdistin värjäämätöntä DK-vahvuista 100% merinoa ja ohuen silkkimohairin. Nämä langat kaivoin PetrichorYarnsin hyllyltä, sillä tarve iski yhtäkkiä ja saajakin pitää luonnonvalkoisesta. Silmukkamäärää vähensin edellisestä piposta jonkun verran, sillä mummoni pää on niin kovin pieni. Koska hän tykkää palmikoista ja kaikenmaailman härvellyksistä, päätin kokeilla ehkä toista kertaa elämässäni nyppylöiden neulomista - ihan siistejä niistä tuli, mutta en ole varma, onko tässä ohjeessa käytetty menetelmä paras tapa niiden neulomiseen.

Tässä pipossa sovelsin Thunderstorm Toquen ohjetta. Oikeastaan neuloin ohjeen mukaan nyppylöihin asti, ja sen jälkeen yksinkertaistin mallia roimasti. Pipo on unelmanpehmeä ja kokokin osoittautui sopivaksi, päälle lisäsin vielä pienen mutta töpäkän tupsun kirsikaksi pehmoisen kermakakun päälle. Mummokin taisi tykätä, toivottavasti pipo tulee käytetyksi :)


2 kommenttia: