keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Chrysaetos



Keskiviikon myöhäisillassa yhtäkkiä juolahti mieleeni, että minullahan on vaikka kuinka monta valmista neuletta, joista en ole puhua pukahtanut täällä blogin puolella vielä lainkaan. Jotenkin Instagram on vienyt sen "uuden neuleen postaamisen innon", kun olen ottanut tavaksi laittaa jonkin kuvan Instan puolelle hetimmiten. Pitäisiköhän palata ruotuun, ja Instata uusia neulekuvia vasta sitten, kun blogipostaus on jo tehty.. Yritetään, mutta itsehillintäni ei ehkä riitä tähän enää, kun pikkusormi on jo ojennettu paholaiselle.



No, nyt kaikki neulemaailmaa seuraavat tietävätkin jo, mikä tämä huivi on. Ja näitä kuvia on varmaan nähty jo lähes kyllästymiseen asti. Mutta tässä se on! Mun oma Chrysaetos.

Chrysaetos on Heidi Alanderin joulukalenterihuivi, vuosimallia 2017. Ohjetta julkaistiin pätkä kerrallaan joulukuun edetessä, eikä kukaan neulojista tiennyt, millainen huivi lopulta olisi. Kaunishan siitä tuli, jo sadat eriväriset versiot ympäri neuleskeneä tämän todistaa. 

Lanka: Istéx Einrúm E+2, valkoinen ja harmaa sekä Gilitrutt Tviband, vaalea turkoosi
Menekki: Harmaata kaksi kerää, valkoista yksi kerä, turkoosia kaksi kerää (kaksinkertaisena neulottu)
Puikot: 4.0 mm


Neuloin joulukalenterihuivini islantilaisesta villa-silkkisekoitteesta, Einrúmista. Villaa tässä on 80% ja silkkiä 20%, ja silkkisäie erottuukin langasta kauniisti helmiäiskiiltoisena nauhana. Toinen käyttämäni lanka,  kauniin vaalea turkoosi Gilitrutt, on 100% islantilaista villaa ja erittäin ohutta, siksi käytin sitä kaksinkertaisena. Jäljelle jääneistä langoista sain vielä kolme muhkeaa tasselia kolmiohuivin kärkiin.

Projekti oli monin tavoin aivan ihana - osissa julkaistu ohje piti otteessaan, uudenlainen lanka kiinnosti, ihastutti ja kauhistutti neulottaessa ja näiden kahden edellämainitun seikan yhteensopivuus jännitti. Toimisiko värit? Tulisiko huivista käytettävä? Onko tää islanninvilla sitten kuitenkin ihan liian karheaa?

Islantilainen villa ei ole erityisen tunnettu pehmeydestään, ja vaikka hölmöltä kuulostaakin, niin minun kieltäni kutitti oikeasta kyljestä koko sen ajan, kun tätä lankaa pitelin hyppysissäni. Vaikka kerä on kyllä pehmeä ja valmiiksi neulotut tuotteet eivät tunnu mitenkään liian karheilta, niin jokin siinä langassa aiheuttaa kummallisia tuntemuksia ympäri kroppaa. Jalkoja ja kieltä kutittaa (oikeasti mitä ihmettä?), niskassa pistelee ja sormia vähän hiertää. Mutta toisaalta taas langan aitous ja konstailemattomuus kiehtoo ja vaatii tulla neulotuksi.

Ja niin se neuloutui, hieman joulukalenteria ajatellen myöhässä mutta kuitenkin pakkasia ajatellen ihan ajallaan. Eikä se enää kaulalla kutita mistään.


6 kommenttia:

  1. Kaunis huivi! Seesteisen talviset värit. :) Enkä ole kovin moneen versioon tästä vielä törmännyt. ;)

    VastaaPoista
  2. Onko siulla kenties tapana kuljettaa lankaa suun kautta neuloessa? ;D Kaunis huivi, monesti olen jo harmitellut ettei tullut tänä vuonna osallistuttua tähän adventtihuivikalisteluun...

    VastaaPoista
  3. :D Tietääkseni ei, mutta jos se lanka suussa onkin mun keskittymisilme?

    VastaaPoista
  4. Hieno huivi!
    Kun mä neuloin islantilaisesta plotulopista paitaa, mies aivasteli ihan jatkuvasti jos oli lähellä mun neuletta. Siinä oli siis jotain käsittelyainetta siinä langassa... Mutta pesun jälkeen ei ole ollut ongelmia, voin ihan rauhassa halailla miestä plotulopi pusero päällä, eikä sitä enää aivastuta. :)

    VastaaPoista