sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Magnolia


En aluksi ollut aikeissa hankkia suomalaiskaksikon, Jonnan ja Sinin toimittamia Laine -lehtiä lainkaan itselleni. Aika harvoin tulen neuloneeksi neulelehdistä tai -kirjoista oikeastaan yhtään mitään enkä siksi halua haalia moisia hyllyyni mielin määrin. Yksittäiset ohjeet saa kuitenkin useimmiten ostettua Ravelrystä tai jos ei, on ohjetarjonta kuitenkin niin valtavaa, että jotain samantyyppistä löytyy melko varmasti. Joitain kirjoja hyllyyni on kuitenkin päätynyt, ja niitä aina silloin tällöin selailen. On jännä huomata, miten eri mallit voivat puhutella ihan eri tavalla kuin viimekerralla, kun kirjaa selasi.

Instagramia taas kerran rullaillessani näin sattumalta pari kuvaa Camilla Vadin suunnittelemasta paidasta, joka oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ihanan puseron ohje olisi seuraavassa numerossa ja taisinkin sitten tehdä ennakkotilauksen tulevasta numerosta heti, kun se oli mahdollista. 


Magnolia paita on pehmeänpörröinen, kahdella langalla neulottu muhkea pusero. Kaarrokkeen lisäykset on ikään kuin piilotettu näkymättömiin ja siksi yläosa on täysin eleetön. Helmaa ja hihoja koristaa kaunis pitsikuvio, jonka nypyt neulotaan tavalla jota en ollut aiemmin koettanut. Lopputuloksena syntyvät kivan tiiviit ja pienehköt, vähäeleiset nypyt, jotka eivät roiku tai pompsahda pinnasta liikaa ulos mutta jotka tuovat kuvioon juuri sopivasti yksityiskohtia ja mielenkiintoa. Jatkossa taidan neuloa nypyt aina näin! Pitsikuvio sulautuu lopulta kierrettyyn joustinneuleeseen, jolla on helppo säädellä helman ja hihojen pituutta halutunlaiseksi.



Koska olen jo jonkun aikaa ollut pienimuotoisessa lankalakossa, oli lankojen valinta aluksi hankalaa. Oikeaa yhdistelmää ei oikein tahtonut löytyä stashistani, joka koostuu lähinnä yksittäisistä tai kaksittaisista vyyhdeistä - paitamääriä minulla harvemmin on ilman etukäteen mietittyä suunnitelmaa. Lopulta päätin antaa itselleni poikkeusluvan ostaa lankaa, jonka siivellä saan kulutettua jo olemassaolevia lankojani pois. Niinpä hoksasin hyllyyni jääneet pari PetrichorYarnsin varastoista jäänyttä värjäämätöntä silkkimohairkerää, ja lupa langan ostamiseen olikin sitten sillä taputeltu! Lampsin reippaana plikkana hetimmiten TitiTyyn PopUppiin Lainen toimistolle Pyynikille eräänä kauniina kevätlauantaina ja nappasin kainalooni viisi vyyhtiä vaaleanharmaata Isagerin Alpaca 2:ta, joka oli aavistuksen ohuempaa kuin ohjeessa käytetty lanka.

Noiden lankojen kanssa kävikin sitten heti vähän hassusti. Kun pääsin PopUp-reissultani takaisin kotiin, huomasin täpötäyden laukkuni päältä lankavyyhtejä hyllyyn laskiessani, että vyyhtejähän onkin enää vain neljä! Yksi vyyhti oli kadonnut teille tietämättömille ja yhä vain edelleen pysyy mysteerinä karkurivyyhdin lopullinen sijainti. Hiukan murheissani koitin kysellä ympäriinsä, olisiko joku huomannut trikootehtaan sisäpihalle tipahtanutta vyyhtiä, mutta mistään sitä ei löytynyt. Lopulta kysäisin vielä TitiTyyn Tiinalta apuja, ja itseaiheutettu ongelma ratkaistiin mielettömän hyvällä asiakaspalvelulla ja mielipahani kaikkosi tiehensä, kun Tiina lupasi lähettää minulle uuden vyyhdin kadonneen tilalle. Samalla päätin ostaa vielä yhden, sillä olin hiukan epävarma viiden vyyhdin riittävyydestä. Ohjeen lankaa olisi tullut varata kuusi haluamaani kokoon.


Projekti: Magnolia
Malli: Magnolia by Camilla Vad
Lanka: Isager Alpaca 2 ja PetrichorYarns Tiny Mohair Silk
Menekki: Alpacaa hieman yli 3 vyyhtiä ja Mohair Silkiä 100 g
Puikot: 3.25 ja 4.00 mm

Paita valmistui nopsaan tahtiin, noin viikossa. Isoilla puikoilla sileää neuletta on jouhevaa tehdä, ja kun sitten tuossa tuokiossa pääsee jo pitsiin, on vaikea lopettaa ennen kuin koko kaavio on neulottu. Virheitä kannattaa kuitenkin välttää, sillä silkkimohairin purkaminen ei ole ihan silkkaa juhlaa. Alpaca -vyyhdit puolestaan taisivat olla hieman ylipainoisia, sillä lopulta minun paitaani upposi vain kolme vyyhtiä. Käsittämätöntä! Jäljelle jääneet kolme riittäisivät vielä siis toiseenkin paitaan!

Muutoksia en ohjeeseen tehnyt muutoin kuin hieman pääntiessä. Halusin siitä aavistuksen väljemmän kuin mitä kuvassa näytti, joten aloitin luomalla 108 silmukkaa ja soveltamalla ensimmäisiä lisäyksiä pikkuriikkisen. Jotakin omituista siinä tapahtui ja eihän se ihan Strömsön tyyliin mennyt, mutta valmiissa paidassa ei kyllä näy jälkeäkään pienistä säätötoimenpiteistä. Ja pääntiestä tuli ihan sopiva, vaikka olisi se vieläkin hiukan väljempi saanut olla. Mutta eiköhän me tulla toimeen.

Vielä kun tulisi ne ihanat vaaleat, viileät kesäillat, mä oon valmis!



4 kommenttia:

  1. Ihana villishempeilijä sinä! <3 Tää paita ehdottomasti huutaa sitä toista pörheää lankaa. Mä oon miettinyt, toimisiko tässä semmoinen brushed alpaca silk tms., mutta en oo ihan vakuuttunut, että se täysin ajaisi mohairin asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Voisi toimia kesäpaitana jostain pellavajutustakin, mutta on tässä kyllä oma ihanuutensa tälleen pörröisenä muhkupaitana. Ei ole kuitenkaan liian tunkkainen tai raskas, vaan päinvastoin keveän pörheä :D

      Poista
  2. Voi miten kaunis!
    Munkin kokemuksen mukaan Isagerin langat on todella riittoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä olikin eka kerta, kun neuloin Isageria. Alpacaa minulla on joskus aiemminkin pyörähtänyt stashin kautta, mutta en silloin keksinytkään sille sopivaa projektia.

      Poista