lauantai 4. elokuuta 2018

Sadetta odotellessa voi vaikka pulahtaa


Jonkun aikaa olen koittanut käytellä stashistani lankoja, jotta saisin varastoani hiukan pienenemään. Hetken aikaa elin ajatuksella, että saan ostaa lankaa vain, jos se auttaa minua käyttämään pois jo hyllystäni löytyviä vyyhtejä. Niin kävi edellisen postauksen Old Romancenkin kanssa, pitsiväri vain oli sitä stashista löytynyttä ja päävärin ostin: lopputuloksena stashiini jäi isompi jämä Sockin Eggplantia kuin mitä siellä alunperin siellä oli tuon punaoranssin sukkalangan muodossa... Ei mene ihan putkeen tällä matematiikalla.

Mutta tämän huivin langat olen ostanut jo aikaa sitten. Ainakin reilusti yli vuoden, ellei jopa kahden takaiset Keesin merinosinkut tilasin custom-värjäyksenä silloin, kun en itse vielä värjännyt. Halusin maailman kauneinta ja puhtainta, tummahkoa ja semisolidia sinistä, ja Sara toimitti tilaukseni aivan 110% onnistuneesti. En ole ikinä nähnyt kauniimpaa sinistä, siis ihan sinisen sinistä, ja vaikken normaalisti ihan kauheasti sinisistä perusta, niin tämä väri on ihan puhdasta täydellisyyttä.


Olin ajatellut tekeväni hupullisen huivin, vähän Punahilkkatyyliin, mutta sinisenä. Aloitinkin neuletta jo, mutta sitten mieleni valtasi ajatus siitä, että jotenkin malli vaikutti itselleni liian keijukaismaiselta/lapselliselta/gootilta/enoikeintiedämiltä, enkä ehkä tulisi käyttämään huppuhuivia lopulta kovinkaan paljoa. Kaksi vyyhtiä hyllyssä lojunutta merinosinkkua muotoutuivat lopulta Waiting for Rain -huiviksi, jota olin pitkään silmäillyt ja johon ajattelin täydellisen sinisen langan sopivan kauniisti. 

Waiting for Rain on mukavaa neulottavaa, sillä huivin pitsiosuuksia lukuunottamatta neulotaan aina-oikeaa. Pitsit on sommiteltu epäsymmetrisesti ja niiden leveys vaihtelee, joten malli on sinänsä rytmikästä ja joutuisaa neulottavaa. Pitseissä saa hiukan pysytellä tarkkana, sillä lyhennetyt kerrokset pitsissä voivat olla hiukan oikukkaita, jos ei käytä silmukkamerkkejä. Ohjeeseen on kirjoitettu myös kaksivärinen versio.


 Oma projekti: Waiting for Rain
Malli: Waiting for Rain by Sylvia McFadden
Lanka: Keesi Industries Awesome Light
Menekki: Hiukan vajaa 200 grammaa
Puikot: 4.0 mm



Huivin valmistuttua muistin ostaneeni lähes samansävyisen mutta hiukan tummemman vyyhdin Malabrigon Riosta, ajatuksenani tehdä siitä pipo huivin kanssa käytettäväksi. Kaivoin saman tien tuonkin langan esiin ja etsiskelin sille sopivaa mallia. Pari ehdokasta löytyi, ja lopulta ajattelin  Katrin Schubertin suunnitteleman Pastella -pipon sopivan Waiting for Rainiin paremmin. Näiden pitsikuvioiden siksak-tyylisessä muotokielessä oli sopivasti samaa henkeä ja siksi ne toimisivat varmasti hyvin yhteen.

Koska pipoja olen neulonut jo jokusen ja Pastellan kuvio näytti silmääni simppeliltä, päätin tällä kertaa olla ostamatta ohjetta. Joskus minua nimittäin jopa hiukan harmittaa jälkeenpäin, kun olen maksanut useamman euron ohjeesta, joka on lopulta ihan päivänselvä ja joskus ikävä kyllä vähän hutiloiden kirjoitettukin (Huom! Minulla ei ole kokemusta Schubertin ohjeista, joten tämä kommentti ei millään tavalla ole kohdistettu hänen malleihinsa). Tätä aihetta sivutessa voisi pohtia yksittäin myytyjen neuleohjeiden hintoja enemmänkin, mutta jätän sen nyt sikseen. Kertokaa, jos teitä kiinnosta keskustella aiheesta tarkemmin. 

Oma projekti: Uimalakki
Malli: Pastella by Katrin Schubert
Lanka: Malabrigo Rios, väri Azul Profundo
Menekki: 75 grammaa
Puikot: 3.5 mm

Oma piponi on siis tehty täysin Pastellan inspiroimana ja ulkonäöltään vastaa mallia kovasti, mutta mitä todennäköisimmin pieniä poikkeamia siinä kuitenkin on. Tein silmukkalaskelmat oman ison pääni mukaan ja sovitin sille sopivan levyisen kuvion. Kavennukset tein ihan miten sattuu aina välillä pipoa päähäni sovittaen ja kas! Siitä tuli juuri sopivan rento muttei lörppä. Harmaan keinoturkistupsun ostin aikanaan Islannin reissulta, ja mietin hetken, onko sininen ja keskiharmaa tunkkainen yhdistelmä. Aika kivasti se kuitenkin sopii pipoon, ja tupsun nyt saa aina vaihdettua jälkeenpäinkin.

Kuuman kesäpäivän ja neulekuvasession päätteeksi oli mukava vielä pulahtaa järveen. Ilmeisesti helteilläkin on melko helppoa tunnistaa bikiniporukan seasta hullut himoneulojat!


6 kommenttia:

  1. Tää pipokuva on ehkä hienoin neulekuva ikinä! Ja hämmentävästi nämä siniset on tosi hyvännäköisiä, vaikka olen vannoutunut sinisten lankojen vihaaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Sinisessä on jotain jännää. Suurin osa sävyistä ei iske yhtään, mutta sitten on muutama sininen jotka on ihan uskomattoman kauniita värejä.

      Poista
  2. Upean sinisiä neuleita. Ja tuo pipokuva on kyllä ihan paras.

    VastaaPoista
  3. Upeaa sinistä jälkeä. Olen sinun kanssasi samoilla linjoilla simppeleistä maksullisista ohjeista. Toisaalta en itse kirjoita neuleohjeita. Ymmärrän, että neuleohjeiden kirjoittaminen voi tuntua työltä ja siitä haluaa vaivanpalkkaa. Silti, jos kirjoittaisin perusvillasukan ohjeen ja lisäisin siihen keskelle perinteisen palmikon, niin tuntuisi rahastukselta laittaa ohjeelle hinta. Osaisihan kokenut neuloja neuloa sen pelkästä kuvasta. Toisaalta, jos laskisin ohjeelle sarjotuksen useaan kokoon, voisi pieni hinta olla jo perusteltua.

    VastaaPoista
  4. On kyllä kaunis sininen. :) Pipokuva voisi olla ihan todellisuutta vähän viileämpänä kesänä... :D

    VastaaPoista
  5. Onpa kauniita neuleita! Waiting for Rain on yksi lempihuivejani koskaan.

    Mua ainakin kiinnostaa aihe enemmänkin. Olisi hauskaa, jos kässäblogeissakin joskus heräteltäisiin keskustelua aiheeseen liittyen (ei sillä, etteikö sitä koskaan tehtäisi :D mutta saisi tehdä enemmänkin).

    VastaaPoista