torstai 28. maaliskuuta 2019

Throwback talveen


Talvi oli jollain tapaa pääkopalleni kovin hektinen ja rauhaton. Neuloin kyllä, ja aika paljonkin, mutta bloggaaminen on jäänyt muun elämän jalkoihin ja siksi postaukseni laahaavat pahasti jäljessä. Nyt jälkikäteen tuntuu kummalliselta palata näinkin "vanhoihin" töihin, kun uusia on jo läjäpäin puikoilla ja välissä on valmistunutkin niin paljon. Ihan kuin olisi unohtanut jo, että tällaisiakin on tullut tehtyä!

Mutta palataanpa näihin talviprojekteihin nyt silti. Ihan kaikkia kuvia ja tietoja en ehkä blogiin enää juurta jaksain laita, mutta tässä edes muutama kuva noin niinkun dokumetaatiomielessä, olkaapa hyvät:



Lunae -huivi on jälleen yksi niitä huiveja, joihin rakastun heti ensimmäistä kertaa Instagramissa niihin törmättyäni. Huivissa oli jotakin minulle uudenlaista ja jännää, sillä kaikessa kirjavuudessaan se näytti kuitenkin kummallisen rauhalliselta ja tasapainoiselta. Raitateemaa koristaa vielä graafinen kirjoneulekuvio, joka ei itse asiassa ole kirjoneuletta. Tätä huivia neuloessa ei siis tarvitse kuljettaa kuvioväriä mukana, vaan kuvio syntyy nostetuin silmukoin ja joka toinen edestakainen kerros neulotaan vuorotellen eri värillä. Lopputulos viimeistellään kymmenillä tasseleilla, joiden tekeminen ja tasoittaminen oli hauskaa, kun nappasi avukseen kankaan leikkaamiseen tarkoitetun pyöröleikkurin.

Monokromaattisena persoonana valitsin huiviini tottakai valkoisen, harmaan ja lähes mustan. Yhdistin huivissani itsevärjäämääni harmaat PetrichorYarnsin Merino Sockit ja valkoisen DROPSin Baby Merinon kaivoin stashistani. Yhä vain haaveilen pienemmästä lankavarastosta, ja koetan mitoittaa ostoksenikin niin, että saan niiden avulla käytettyä jotakin jo-olemassaolevista langoistani pois. Projekti etenee pikkuhiljaa, nyt hyllyssä on jo reilusti tyhjää tilaa! Vielä hieman matkaa on  kuitenkin siihen, että saisin myös puikot ja muut neuletarvikkeet samaan kaappiin.



Mitenkäs trendit sitten? Yksi talven 18-19 ehdottomia neulemaailman hittejä olivat pörröpipot, joissa yhdistettiin ohutta silkkimohairia paksumpaan, vähintään fingeringvahvuiseen lankaan. Itsekin tein kaksi, joskaan kumpikaan niistä ei jäänyt omaan käyttööni. 

Tällaiset pipot ovat nopeita, helppoja ja mukavia projekteja. Alla olevassa pipossa käytin pois jämäksi jääneen valkoisen silkkimohairin ja itsevärjäämäni paksun merinosilkkisinglen. Piposta tuli ihanan pehmeä ja lämmin, juuri sopiva joululahjaksi.  


Muitakin joululahjaprojekteja neuloin muutamia. Tänä vuonna en kuitenkaan tehnyt kovin montaa neuletta dedikoidusti jollekulle, vaan pikemminkin perussukkia ja -pipoja ja muutamia huiveja joulunviettokotimme nurkkaan isoon matkalaukkuun, josta kukin sai sovittaa ja napata itselleen lämmikettä tuleville pakkasille. Idea oli jymymenestys (yhtikäs mitään ei jäänyt jäljelle), ja luulenpa, että tästä tulee vielä jonkunlainen perinne. On paljon helpompaa ja stressittömämpää neuloa lankavaraston uumenista löytyneistä langoista erilaisia sukkia ja peruskäyttöasusteita valmiiksi pitkin vuotta; silloin ei tarvitse huolehtia siitä, onko väri ja koko juuri niiden saajalle sopivat.

Harmaakeltaisen kirjoneulepaidan neuloin kummipojalleni, ja kylläpä tuntui mukavalta pitkästä aikaa tehdä perinteistä kirjoneuletta! Kaarrokepaita on neulottu DROPSin Limasta ja mallin nimi on Særós. Paita oli kovin tykätty ja mahtuu toivon mukaan vielä ensitalvenakin.







1 kommentti: