torstai 28. maaliskuuta 2019

Throwback talveen


Talvi oli jollain tapaa pääkopalleni kovin hektinen ja rauhaton. Neuloin kyllä, ja aika paljonkin, mutta bloggaaminen on jäänyt muun elämän jalkoihin ja siksi postaukseni laahaavat pahasti jäljessä. Nyt jälkikäteen tuntuu kummalliselta palata näinkin "vanhoihin" töihin, kun uusia on jo läjäpäin puikoilla ja välissä on valmistunutkin niin paljon. Ihan kuin olisi unohtanut jo, että tällaisiakin on tullut tehtyä!

Mutta palataanpa näihin talviprojekteihin nyt silti. Ihan kaikkia kuvia ja tietoja en ehkä blogiin enää juurta jaksain laita, mutta tässä edes muutama kuva noin niinkun dokumetaatiomielessä, olkaapa hyvät:



Lunae -huivi on jälleen yksi niitä huiveja, joihin rakastun heti ensimmäistä kertaa Instagramissa niihin törmättyäni. Huivissa oli jotakin minulle uudenlaista ja jännää, sillä kaikessa kirjavuudessaan se näytti kuitenkin kummallisen rauhalliselta ja tasapainoiselta. Raitateemaa koristaa vielä graafinen kirjoneulekuvio, joka ei itse asiassa ole kirjoneuletta. Tätä huivia neuloessa ei siis tarvitse kuljettaa kuvioväriä mukana, vaan kuvio syntyy nostetuin silmukoin ja joka toinen edestakainen kerros neulotaan vuorotellen eri värillä. Lopputulos viimeistellään kymmenillä tasseleilla, joiden tekeminen ja tasoittaminen oli hauskaa, kun nappasi avukseen kankaan leikkaamiseen tarkoitetun pyöröleikkurin.

Monokromaattisena persoonana valitsin huiviini tottakai valkoisen, harmaan ja lähes mustan. Yhdistin huivissani itsevärjäämääni harmaat PetrichorYarnsin Merino Sockit ja valkoisen DROPSin Baby Merinon kaivoin stashistani. Yhä vain haaveilen pienemmästä lankavarastosta, ja koetan mitoittaa ostoksenikin niin, että saan niiden avulla käytettyä jotakin jo-olemassaolevista langoistani pois. Projekti etenee pikkuhiljaa, nyt hyllyssä on jo reilusti tyhjää tilaa! Vielä hieman matkaa on  kuitenkin siihen, että saisin myös puikot ja muut neuletarvikkeet samaan kaappiin.



Mitenkäs trendit sitten? Yksi talven 18-19 ehdottomia neulemaailman hittejä olivat pörröpipot, joissa yhdistettiin ohutta silkkimohairia paksumpaan, vähintään fingeringvahvuiseen lankaan. Itsekin tein kaksi, joskaan kumpikaan niistä ei jäänyt omaan käyttööni. 

Tällaiset pipot ovat nopeita, helppoja ja mukavia projekteja. Alla olevassa pipossa käytin pois jämäksi jääneen valkoisen silkkimohairin ja itsevärjäämäni paksun merinosilkkisinglen. Piposta tuli ihanan pehmeä ja lämmin, juuri sopiva joululahjaksi.  


Muitakin joululahjaprojekteja neuloin muutamia. Tänä vuonna en kuitenkaan tehnyt kovin montaa neuletta dedikoidusti jollekulle, vaan pikemminkin perussukkia ja -pipoja ja muutamia huiveja joulunviettokotimme nurkkaan isoon matkalaukkuun, josta kukin sai sovittaa ja napata itselleen lämmikettä tuleville pakkasille. Idea oli jymymenestys (yhtikäs mitään ei jäänyt jäljelle), ja luulenpa, että tästä tulee vielä jonkunlainen perinne. On paljon helpompaa ja stressittömämpää neuloa lankavaraston uumenista löytyneistä langoista erilaisia sukkia ja peruskäyttöasusteita valmiiksi pitkin vuotta; silloin ei tarvitse huolehtia siitä, onko väri ja koko juuri niiden saajalle sopivat.

Harmaakeltaisen kirjoneulepaidan neuloin kummipojalleni, ja kylläpä tuntui mukavalta pitkästä aikaa tehdä perinteistä kirjoneuletta! Kaarrokepaita on neulottu DROPSin Limasta ja mallin nimi on Særós. Paita oli kovin tykätty ja mahtuu toivon mukaan vielä ensitalvenakin.







lauantai 24. marraskuuta 2018

Svelge


Kuten jo aiemmin mainitsinkin, olen vähän myöhäisherännyt Laine-lehden suhteen. Laine on kahden suomalaisnaisen toimittama upea neulelehti, tai voisiko jopa sanoa lifestylelehti, jonka ulkoasu ja ohjevalikoima on hurmannut neulojat ympäri maailmaa. Kauniiden, tunnelmallisten kuvien lisäksi lehti sisältää siis maailmanluokan suunnittelijoiden upeiden neulemallien ohjeita, reseptejä herkutteluun ja muun muassa reissuartikkeleita, englannin kielellä. Kaunis, kaunis lehti!

Aiemmin olen neulonut Lainesta myös Magnolian, joka on nyt talven viiletessä ollut useasti käytössä. Ja kun Lankaidea, jossa silloin tällöin työskentelen, otti valikoimaansa tämän lehden, tuli se vähän liiankin helposti saatavilleni. Laine 5 olikin sitten ensimmäinen lehti, jonka ostin heti sen ilmestyttyä. Nyt minulla on jo kuudeskin numero hyllyssä ja siitä pari työtä puikoilla, vaikka vitosnumerostakin on vielä monta suunnitelmaa ns. "vaiheessa". 


Vitosnumerossa minua puhuttelivat erityisesti nämä kolme mallia: Svelge, yksinkertainen oversized paita, jonka pääntietä koristaa pitsi; Midsummer Rose, romanttinen ja kooltaan valtava pitsihuivi, jossa pitsikuviot vaihtuvat kuitenkin melko tiuhaan; Meerschaum, sukat joita suunnittelin neulovani  ainakin yhdet joululahjaksi Tukuwool Sockista. Nyt ensimmäinen projekti on putkahtanut puikoilta, toka on työn alla mutta etenee hitaasti ja kolmatta en ole ehtinyt edes aloittaa. 

Svelgen kanssa mentiin ojasta allikkoon. Aloitin neuleen ensin ihan eri langasta (kahdesti) ja purin, ostin uutta ja aloitin taas, enkä tykännytkään väristä. Neuloin kuitenkin paidan valmiiksi ilman pitsiä, värjäsin sen hiukan tummemmaksi ja neuloin pitsin erikseen. Ratkaisu ei ehkä ollut paras kaikista ja vähän hutiloiden ompelemani pitsi on hiukan vinossa ja odottaa nyt päivää, kun jaksaisin napsia sen irti ja kiinnittää uudelleen hiukan eri tavalla. Tykkään kuitenkin siitä, että pitsi ei kiristä pääntietä vaan antaa sen levätä rennosti rintamusta myötäillen. Ja väri on nyt vähän vähemmän sinertävä, vaikka kuvissa yhä aika siniseltä näyttääkin.


Oma projekti: Svelge
Malli: Svelge by Berangere Cailliau
Lanka: Isager Merilin, väri Ink (värjätty itse hieman tummemmaksi) sekä Keesi Sumptuous Lace
Menekki: 250 grammaa Meriliniä ja pienoinen jämä pitsilankaa
Puikot: 3.00 mm



torstai 8. marraskuuta 2018

Syksyn sukkia


Tähän syksyyn on kuulunut ihan hirmuista kiirettä, joten neulontaharrastuksen ajan puutteen myötä blogikin on viettänyt hiukan hiljaiseloa viimeaikoina. On täällä silti jotakin ehditty saada aikaiseksi, sillä neulonta ja kuntoilu ovat juuri ne jutut, joista saan energiaa silloin, kun arkipuuhat alkaa väsyttää. Neuloessa saa keskittää kaikki ajatukset kaavioon tai toisaalta samalla voi työstää mielessään jotakin pohdinnan alla olevaa juttua, kun kädet tekevät mekaanista toistoa helpomman neuleen parissa. Niin tai näin, neulonta auttaa minua kovasti keskittymään ja sen kautta saan aikaansaamisen tunteita, kun työt tai muut tuntuvat mahdottomilta selvittää.

Syksyllä tuntuu luontevalta neuloa sukkia, ja kovasti ne ovat motivoineetkin. Ehkä juuri siksi, että ne saa joskus valmiiksikin, vaikka neulonta-aikaa ei ihan kamalasti olisikaan. Ja koska maailmassa on vaan niin paljon ihania sukkamalleja, että niitä ei koskaan ehdi kaikkia neuloa. Pakko silti yrittää!


Värjäämölläni on lipastossa yllärilaatikko, johon aina välillä vippaan kotoani jonkin vyyhdin tai pari. Ne on niitä lankoja, jotka olen ostanut joskus kovasti väristä viehättyneenä, mutta jotka eivät enää syystä tai toisesta puhuttele ollenkaan. Sellaisia lankoja en halua tietenkään neuloa saati säilyttää, joten värjäyshommien lomassa heittelen näitä vyyhtejä ties milloin mihinkin väriliemeen ja katson, josko niistä tulisi jotakin tämän hetken Johannaa miellyttävää. 

Niin kävi ylläolevien Priha -sukkien päävärille. Lanka oli jotakuinkin vaaleansinistä, ja mustassa kylvyssä siitä noiduttiin tummahkoa, aavistuksen kimaltavaa harmaata. Kuvioväreistä kirkkaampi keltainen on jämälankaa Ashburn -huivistani ja hiukan tummempi keltainen on jo nyt kovassa käytössä olleesta, edellisessä postauksessa esittelemästäni Go-To Raglanista (Go-To Raglanini on muuten saanut ihan hirveästi ihania kommentteja Instagramissa ja Ravelryn kautta, kiitos kaikille). Priha taasen on Tiina Kuun suunnittelema, kaunis ja älyttömän mukava sukkamalli neuloa!

Oma projekti: Priha
Malli: Priha by Tiina Kuu
Lanka: PetrichorYarns Twist Sock Bling, Invictus Yarn Reward ja Yarngrimoire BFL Twist.
Menekki: Noin 70 grammaa pääväriä ja noin 10 g kuviovärejä.
Puikot: 2.0 mm


Ja sitten valmistui myös nämä, Gjestalin Maijasta neulotut Pikku Myy -sukat. Toteutin mallin yhdistämällä Jacquard-neulontaa ja perinteistä kirjoneuletta, sillä halusin varren kuvion olevan riittävän joustava sukkien saajan jalkaan. Jacquard-tekniikalla neulottu kirjoneule on joustavuutensa lisäksi samalla hiukan normaalia kirjoneuletta paksumpaa, joten takaosan ristikkomaisen kuvion neuloin ihan peruslanganjuoksuilla. Työtähän näissä oli, ja huokaisin aika monta kertaa helpotuksesta, kun vihdoin sain molemmat varret valmiiksi.

Malli löytyy vain Facebookista ryhmästä Voihan Villasukka!, josta itsekin ohjeen kävin klikkailemassa. Ryhmästä löytyy myös monia erilaisia toteutuksia, joiden avulla voi ideoida omaan makuun sopivimmat Myyt.

Oma projekti: Pikku Myy
Malli: Pikku Myy sukat, Facebook: Voihan Villasukka!
Lanka: Gjestal Maija
Menekki: Valkoista aavistus kolmatta kerää, punaista kolme kerää
Puikot: Ei enää mitään käsitystä, ehkä 2.75 mm



tiistai 28. elokuuta 2018

Kun Go-To Raglan ja Mon Manet tapasivat


Tämä projekti kuuluu taas pienimuotoiseen ja kevytmieliseen stashburningprojektiini, eli halusin käyttää pois hyllyssäni lojuneita lankoja. Olin jo aloittanut valtavan, Jojin suunnitteleman Starting Point -huivin, mutta jokin siinä ei natsannut ja päädyin purkamaan neljä kerää Pompomin Donegalia takaisin kakuille. Värejä minulle oli Donegalista kerääntynyt, kun ostin alunperin kolme ja kartutin katrasta vielä yhdellä harmaalla jälkeenpäin, mutta jotenkin ne eivät vain sitten olleet tarpeeksi tummat huiviprojektiini. Paitaa olin niistä joskus ajatellut, mutta ei sekään ajatus kauaksi ollut kantanut.

Niinpä minulla oli taas neljä kerää eri väristä Pompomia ja niiden kanssa Starting Pointiinkin tarkoittamani, Tour de Sockin viimevuoden palkintolangoista valkkaamani Invictus Yarnsin messinginvärinen silkkimerino. Tykkäsin yhdistelmästä, mutta jotakin jujua se kombo vielä kaipasi. Sitten tuli Westknitsin Go-To Raglan ja muistin aiemmin ihailleeni Tukuwooleista neulottua harmaa-ruskea-gradienttyyppistä Mon Manetia, ja päätin yhdistää ideat keskenään. Keskenään yhdistin myös langat, ja lisäsin toiseksi säikeeksi ihan perusmustan, Ricon bambuviskoosisekoitteen, jota minulla oli pari kerää lankahyllyssä myös. Musta on kaksinkerroin resoreissa ja muutoin se kulkee koko paidan mukana siis toisena lankana.


Paita valmistui ihan hullun nopeasti. Isoilla puikoilla ja kaksinkertaisella langalla oli mukava työskennellä, kun vähän väliä sai "feidata" väriä jo seuraavaan. Hiukan emmin, olinko vaihtanut väriä sopivaan tahtiin, mutta lopputulos näyttää mun silmään oikein kivalta. Hihoissa messinkiä on aavistus pidemmälti kuin kroppaosassa, tiivistinkin harmaita hiukan saadakseni sitä hiukan enemmän sopimaan hihoihin. Ratkaisu oli mielestäni aika toimiva, paita näyttää nyt jokseenkin tasapainoiselta ja kaiken harmaan keskellä tuo messinki piristää kivasti mieltä, kun näkee sen hihoissaan kaikenmaailman juttuja härveltäessään. Donegalin nypyissä on vielä samansuuntaista sävymaailmaa, joten yhdistelmä toimii.


Aloitin puseron neulomisen Go-To Raglanin ohjeen mukaan, mutta oikeastaan aloin poiketa siitä jo heti hihojen erottamiskohdassa. Silmukkamääräni eivät mätsänneet lopulta oikein minkään koon kanssa ja kroppaosaankin lisäsin hiukan vyötärömuotoilua - mielestäni mulla on sellainen kroppa, että sitä tarvii olla hiukan, vaikka olisi kuinka oversize- tai laatikkomallinen paita. Hihoja aloittaessani vilkaisin taas hiukan kavennusten tiheyttä ohjeesta mutta hihansuut viimeistelin ihan perusresorilla Go-To Raglanin pitkularesorien sijaan. Lopuksi käänsin paidan nurinkurin Mon Manetin tapaan ja otin siis nurjan puolen käyttöön. Värit soljuvat silloin toisiinsa vielä kauniimmin, kun oikealla puolella on joidenkin värien kohdalla helpompi hahmottaa feidausraidat.


Oma projekti: Go-To Raglan/Mon Manet
Mallit: Go-To Raglan by Stephen West
Mon Manet by Jonna Hietala
Lanka: Rico Design Superba Bamboo, musta
Kässäkerho Pompom Donegal Tweed, kolme eri harmaata
Invictus Yarns Reward, väri Grounded
Menekki: Bamboota vajaa 3 kerää, kutakin muuta väriä alle 1 kerä
Puikot: 4.5 mm

Kaiken sumplimisen jälkeen lopullinen tuotos on aivan yksi mun lemppareistani! Tuntuu, että sanon näin joka kerta jossain kohtaa kustakin juuri valmistuneesta paidastani, mutta niinhän sen pitääkin olla. Tämä paita on nopea neuloa, mukavan rento yllä, suhteellisen löyhä pinnaltaan, pehmoinen kaksinkertaisen merinon ansiosta ja nää värit.. Nämä värit ovat vaan mulle nyt niin in. Ilmeisesti jos jotakin väriä tuutataan tarpeeksi kauan vähän joka suunnasta, niin jossain kohtaa sille lämpiää vakaa harmajainenkin. Mutta koska tämä väri ei kuulu niihin, joita haluaisin kasvojeni lähellä käyttää, niin voin hyvin neuloa sitä hiukan tuonne helmaan.

Enkä voi olla hehkuttamatta, miten iloinen olen syksyn saapumisesta! Pieniä merkkejä sen lähestymisestä ainakin täällä Tampereella ollaan jo välillä saatu haistella, kun kylmä tuuli on ottanut paidan liepeeseen niin, että melkein on jo tullut vähän vilukin. Vihdoin voi taas pukeutua näihin ihaniin neuleisiin ja ihan kohta jo pipoihin ja lapasiinkin! Kesä oli ihana, mutta ei mikään syksyn  viileyttä ja tunnelmallista hämärää voita.




lauantai 4. elokuuta 2018

Sadetta odotellessa voi vaikka pulahtaa


Jonkun aikaa olen koittanut käytellä stashistani lankoja, jotta saisin varastoani hiukan pienenemään. Hetken aikaa elin ajatuksella, että saan ostaa lankaa vain, jos se auttaa minua käyttämään pois jo hyllystäni löytyviä vyyhtejä. Niin kävi edellisen postauksen Old Romancenkin kanssa, pitsiväri vain oli sitä stashista löytynyttä ja päävärin ostin: lopputuloksena stashiini jäi isompi jämä Sockin Eggplantia kuin mitä siellä alunperin siellä oli tuon punaoranssin sukkalangan muodossa... Ei mene ihan putkeen tällä matematiikalla.

Mutta tämän huivin langat olen ostanut jo aikaa sitten. Ainakin reilusti yli vuoden, ellei jopa kahden takaiset Keesin merinosinkut tilasin custom-värjäyksenä silloin, kun en itse vielä värjännyt. Halusin maailman kauneinta ja puhtainta, tummahkoa ja semisolidia sinistä, ja Sara toimitti tilaukseni aivan 110% onnistuneesti. En ole ikinä nähnyt kauniimpaa sinistä, siis ihan sinisen sinistä, ja vaikken normaalisti ihan kauheasti sinisistä perusta, niin tämä väri on ihan puhdasta täydellisyyttä.


Olin ajatellut tekeväni hupullisen huivin, vähän Punahilkkatyyliin, mutta sinisenä. Aloitinkin neuletta jo, mutta sitten mieleni valtasi ajatus siitä, että jotenkin malli vaikutti itselleni liian keijukaismaiselta/lapselliselta/gootilta/enoikeintiedämiltä, enkä ehkä tulisi käyttämään huppuhuivia lopulta kovinkaan paljoa. Kaksi vyyhtiä hyllyssä lojunutta merinosinkkua muotoutuivat lopulta Waiting for Rain -huiviksi, jota olin pitkään silmäillyt ja johon ajattelin täydellisen sinisen langan sopivan kauniisti. 

Waiting for Rain on mukavaa neulottavaa, sillä huivin pitsiosuuksia lukuunottamatta neulotaan aina-oikeaa. Pitsit on sommiteltu epäsymmetrisesti ja niiden leveys vaihtelee, joten malli on sinänsä rytmikästä ja joutuisaa neulottavaa. Pitseissä saa hiukan pysytellä tarkkana, sillä lyhennetyt kerrokset pitsissä voivat olla hiukan oikukkaita, jos ei käytä silmukkamerkkejä. Ohjeeseen on kirjoitettu myös kaksivärinen versio.


 Oma projekti: Waiting for Rain
Malli: Waiting for Rain by Sylvia McFadden
Lanka: Keesi Industries Awesome Light
Menekki: Hiukan vajaa 200 grammaa
Puikot: 4.0 mm



Huivin valmistuttua muistin ostaneeni lähes samansävyisen mutta hiukan tummemman vyyhdin Malabrigon Riosta, ajatuksenani tehdä siitä pipo huivin kanssa käytettäväksi. Kaivoin saman tien tuonkin langan esiin ja etsiskelin sille sopivaa mallia. Pari ehdokasta löytyi, ja lopulta ajattelin  Katrin Schubertin suunnitteleman Pastella -pipon sopivan Waiting for Rainiin paremmin. Näiden pitsikuvioiden siksak-tyylisessä muotokielessä oli sopivasti samaa henkeä ja siksi ne toimisivat varmasti hyvin yhteen.

Koska pipoja olen neulonut jo jokusen ja Pastellan kuvio näytti silmääni simppeliltä, päätin tällä kertaa olla ostamatta ohjetta. Joskus minua nimittäin jopa hiukan harmittaa jälkeenpäin, kun olen maksanut useamman euron ohjeesta, joka on lopulta ihan päivänselvä ja joskus ikävä kyllä vähän hutiloiden kirjoitettukin (Huom! Minulla ei ole kokemusta Schubertin ohjeista, joten tämä kommentti ei millään tavalla ole kohdistettu hänen malleihinsa). Tätä aihetta sivutessa voisi pohtia yksittäin myytyjen neuleohjeiden hintoja enemmänkin, mutta jätän sen nyt sikseen. Kertokaa, jos teitä kiinnosta keskustella aiheesta tarkemmin. 

Oma projekti: Uimalakki
Malli: Pastella by Katrin Schubert
Lanka: Malabrigo Rios, väri Azul Profundo
Menekki: 75 grammaa
Puikot: 3.5 mm

Oma piponi on siis tehty täysin Pastellan inspiroimana ja ulkonäöltään vastaa mallia kovasti, mutta mitä todennäköisimmin pieniä poikkeamia siinä kuitenkin on. Tein silmukkalaskelmat oman ison pääni mukaan ja sovitin sille sopivan levyisen kuvion. Kavennukset tein ihan miten sattuu aina välillä pipoa päähäni sovittaen ja kas! Siitä tuli juuri sopivan rento muttei lörppä. Harmaan keinoturkistupsun ostin aikanaan Islannin reissulta, ja mietin hetken, onko sininen ja keskiharmaa tunkkainen yhdistelmä. Aika kivasti se kuitenkin sopii pipoon, ja tupsun nyt saa aina vaihdettua jälkeenpäinkin.

Kuuman kesäpäivän ja neulekuvasession päätteeksi oli mukava vielä pulahtaa järveen. Ilmeisesti helteilläkin on melko helppoa tunnistaa bikiniporukan seasta hullut himoneulojat!