sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Luonnon värejä talveen


 Perjantaina alkoi luultavasti viimeinen menetelmäkurssini ohjaustoiminnan koulutusohjelmassa. Itku, nuo kurssit ovat kyllä ihan parhainta koulumme antia. Päätin osallistua Värjäykset -kurssille, sillä nämä asiat ovat aina kiinnostaneet, mutta tuntuneet jollakin tavalla kamalan vaikeilta oppia.

Värjätessä kannattaa kokeilla koostumukseltaan ja väritykseltään erilaisia pohjalankoja
Kurssi suoritetaan muutamana pe-la -yhdistelmänä ihan käytännön syistä - väriaineet ja liemet vaativat monesti pidempiaikaista liotusta ja keittämistä. Ensimmäisenä viikonloppuna kävimme läpi luonnonväriaineiden käyttämistä ja teimme muutamia testivärjäyksiä kelta- ja punasipulin kuorilla, lepän kävyillä, siflorilla ja sinipuulla.

Perjantaina teimme valmiiksi värjättävät vyyhdit. Tarkoituksena olisi käyttää erilaisia pohjalankoja, joista kustakin värjätään pätkä samassa liemessä. Omiksi testilangoiksi päätyivät jämäkerähyllystä Novita Nalle puhtaanvalkoinen, vanha Novita Nalle vaalea (ja roskainen), Drops Alpaca beige, Novita Alpaca vaalea, Marks & Kattens Fame luonnonvalkoinen ja 7 Veljestä beige. Jälkeenpäin hieman harmittaa, kun en hoksannut käyttää pohjalankoina mitään räväkämpää, mutta tämähän juuri on kurssin tarkoitus - oppia jatkamaan menetelmän opettelua itsenäisesti.


Väriaineista lepänkävyt, sipulinkuoret ja sinipuu pantiin likoamaan jo perjantaina, mutta saflori jauhemaisuutensa vuoksi jätettiin odottamaan lauantaita. Lauantaina ensitöiksemme laitoimme väriaineet liotusvesineen levylle lämpeämään, ja liemiä kiehutettiin noin tunti. Kun liemi oli keitetty, siivilöitiin roskat pois ja liemi jäähdytettiin ulkosalla.

30-asteinen väriliemi nostettiin takaisin hellalle, sekaan lisättiin värjättävät langat, ja kun liemi oli noin 40°C, nostettiin langat hetkeksi ylös puretusaineiden lisäämistä varten. Puretusaineina käytimme alunaa (10% värjättävän materiaalin painosta) ja viinikiveä (5%). Kun puretusaineet olivat liuenneet, laitoimme langat takaisin ja jatkoimme lämpötilan nostamista aina 80 asteeseen asti. Tässä lämmössä lankoja keitellään jälleen noin 1-3 tuntia riippuen väriaineesta.


Riittävän pitkän keittelyn jälkeen langat nostetaan jäähtymään, huilutetaan vedessä jossa on loraus etikkaa ja huuhdellaan huolellisesti. Vasemmalla keltasipulinkuorista tehty kaunis väriliemi ja oikealla lepänkävyillä värjätyt langat. Omastani tuli tuollainen ihan mukava tummahko okra, pohjalankana oli puhtaanvalkoinen Nalle (korjaan myöhemmin jos muistan nyt tältä istumalta väärin). Jännittävää nähdä, millaisia lankoja muista liemistä nousee!

Kultapiisku
Sinipuuliemi vaihtaa väriä keittyessään

Ylemmässä kuvassa kultapiiskulla värjättyjä, erivärisiä Nalle-lankoja. Kaunista, vai mitä? Luonnonväreillä saa paljon aikaan keltaisen, oranssin ja ruskean sävyjä, joten testaamamme sinipuu olikin yllätys! Pitkään lankojen keittelyn alussa liemi oli punaista, ja siihen kastettu langanpätkä näytti hailakan oranssilta. Keskivaiheilla lanka näytti siniseltä ja vasta keittelyn loppuvaiheessa lanka alkoikin tummua voimakkaan lilaksi. Alemmassa kuvassa näkyy tuo hurja väriero. Jää nähtäväksi, pysyykö väri tuossa oranssissa langassa, joka ei ole keittynyt juuri lainkaan.


Ensi kerralla perehdymme kankaanvärjäykseen, joka ei nyt rehellisesti sanottuna ihan hirveästi allekirjoittanutta inspiroi. Ala-asteaikaiset solmuvärjätyt t-paidat ovat kyllä lähtemättömästi syöpyneet alitajuntaani ja tulevat mieleeni aina, kun puhutaan kankaanvärjäyksestä... Pakko se on kuitenkin yrittää, ei voi kuin jännityksellä odottaa, millainen taideteos tästä ensimmäisestä solmimastani koepalasta mahtaa syntyä:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti