perjantai 27. kesäkuuta 2014

Japanilaiset rannalla


Kirjansidonnasta on tullut yksi lemppariharrastuksistani ja kävinkin melko nopealla tahdilla kolme kurssia, jotka käsittelivät kirjansidontaa kukin hieman omasta näkökulmastaan. Ensimmäisellä kurssilla perehdyttiin "nykyaikaisen länsimaalaisen" kirjan valmistamiseen, eli sellaiseen, jota kaupoissa pääasiassa nykyisinkin myydään. Lisäksi tehtiin pieni kirjan korjausharjoitus huonokuntoiselle kirjalle. Ekan kurssin tiimoilta tekemäni postauksen löydät tästä. Toinen kurssi perehtyi enemmän historiallisiin sidoksiin ja rakenteellisesti kirjojen "esi-isiin", kuten kopti- ja pitkäsidoksiin. Viimeisessä kurssissa tutustuin itsenäisesti japanilaisen kirjansidonnan maailmaan, ja nyt kun vihdoin hain työni takaisin arvostelusta, pääsin kuvailemaan niitä mökkireissun yhteydessä Liesjärven rannassa.


 Ensimmäisen kuvan tyyliset, vihkomaiset kirjaset lienevät kaikille suhteellisen tuttuja! Hakusanoilla 'japanese stabbinding' löytyy luultavasti loputon määrä erilaisia ommeltyyppejä simppeliin kirjaan, joka käytännössä vain ladotaan sivu sivulta kansien väliin ja rei'itetään päältä, joko kerralla tai osissa, riippuen materiaaleista ja kirjan paksuudesta. Ommel tehdään kaikessa yksinkertaisuudessaan neulan avulla.

Toisessa kuvassa poseeraa eräänlainen sarja. 1-, 2-, 3- ja 5-vihkoiset kirjat ovat tavallaan melko samankaltaisia, mutta niiden tekemisessä käytetään hiukan omanlaisiaan kikkoja. Viisivihkoinen kirja muistuttaa kovasti koptisidosta, sillä ompeleet jäävät selän puolelle näkyviin. Japanilaisessa viisivihkoisessa kirjassa kukin "ommelpari" tehdään kuitenkin yhdellä langalla pujotellen, kun taas koptissa käytetään samanaikaisesti aina kahta neulaa.


Erilaiset haitarikirjat ovat Japanissa käsittääkseni melkoisen yleisiä, usein ne ovat tunnettuja pikemminkin kauneudestaan kuin käytettävyydestään.. Kolmion muotoinen pikkukirja kätkee sisäänsä yhden pitkän sivun, mutta kuinka hauskasti se aukeaakaan!



Tämä kirja puolestaan näyttää ulospäin hyvin perinteiseltä, etenkin kun haitarimainen selkäranka ei näy. Kun kirjan aukaisee, on edessä jälleen hauska yllätys :) Tällaisia "lippukirjoja" käytetään muun muassa runojen ja aforismien keräämiseen, ja jos kirjan haitarimaista ruotoa ei vedä aivan auki saakka, voi kirjaa selata kuten tavallista kirjaa - sivut vain ovat kolmiosaisia.


Kurssiin mahtui vielä pari muutakin kokeilua - tilikirja sekä rusettikirja. Ulospäin ne ovat hyvin vaatimattomia eivätkä tekniikaltaankaan tarjoa kovin paljoa mitään uusia haasteita, mutta niiden merkitys historiallisesti on merkittävä. Tilikirja roikkui omistajansa oven suussa ja siksi siinä oli kirjan ompeluun käytetystä langasta muodostuva ripustuslenkki. Kirja oli pitkänmallinen, ja materiaaleit symboloiva usein myös isännän varakkuutta. Rusettikirja puolestaan on hyvin samankaltainen kuin ensimmäisessä kuvassa olleet lävistetyt kirjat, mutta rusettikirjan sitomisessa käytetyt nauhat sidottiin kannen päälle kauniille rusetille tähän käytettävän solmun mukaisesti.


Omissa kokeiluissani päätin kokeilla aiemmin oppimiani tekniikoita kovakantisten kirjojen valmistamisessa. Rakenteellisesti nämä kolme kirjaa ovat hyvin samankaltaisia, mutta pienillä mittasuhde- ja materiaalimuutoksilla saa aikaan hyvin erityylisiä muistikirjoja :)

Päätyöni, punainen kirja, on päällystetty käyttäen puuvillakangasta, jonka tunnearvo on erityisen suuri. Vaaleassa orkideakirjassa kokeilin ensimmäiseksi selän työlästä ja koristeellista ristikkäistä ommelta. En ollut kokeiluun tyytyväinen, joten päätin kokeilla sitä uudelleen punaisessa kirjassa. Kantapään kautta sitten lopultakin opin, että todella tarkka luotisuorantaju tai pylväspora on välttämätön näitä koristeellisia ja graafisia ompeleita tehdessä.. :D Tummanruskean kirjan ommel on perinteisen yksinkertainen ja tehty kauniilla pellavalangalla. Kookosnappi lisäsi kirjan sympaattisuutta, joskin kirjan tuleva omistaja saa itse päättää, jääkö nappi kantta koristamaan :)







7 kommenttia:

  1. Ihania ovat! Mäkin kävin joskus vuosia sitten kaksi kirjansidontakurssia (opin perinteisen kirjansidonnan lisäksi juurikin noita japanilaisia, koptikirjan, pitkäsidoksen ja taiteltuja kirjoja), mutta lasten saamisen jälkeen ei vaan oikein ole ollut aikaa paneutua kirjansidontaan. Alkaa taidotkin olla jo ruosteessa. Mutta kyllä mä joskus vielä aloitan sen uudestaan! Kirjansidonta on tavallaan ärsyttävää, se on niin hidasta ja kaiken pitää olla millintarkkaa, mutta sitten kuitenkin se lopputulos palkitsee niin kovin, että siihen jää koukkuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Amria! Ja jos jossain vaiheessa tekee sen millin mokan, se kertaantuu melkeinpä jokaisessa työvaiheessa. Mutta siisti ja säntillinen kirja on jotenkin todella kaunis, ja välillä kun oikein onnistuu, miettii että teinkö minä oikeasti tämän itse! Melkein kaikissa opuksissa on kuitenkin jotakin isompaa tai pienempää parannettavaa. Jotain, mikä ei mennytkään ihan niinkuin piti.. :)

      Onneksi on olemassa niin paljon erilaisia tekniikoita ja osa menetelmistä antaa paljon anteeksikin! Käsintehtyjen kirjojen ei mun mielestä kuitenkaan välttämättä tarvi olla ihan pilkulleen suoria ja täydellisiä, joissain kirjoissa rosoisuus ja pikkumokat antaa vaan särmää ;)

      Poista
  2. Heipsis!
    Törmäsin blogiisi etsiessäni googlesta jotain valujuttuja (muistaakseni). Nyt olen lukenut blogisi kirjoitukset alusta tähän päivään, ja pidän kyllä tekeleistäsi, erityisesti vaahteranlehti-huivista! Itsekin pidän käsillä tekemisestä, välillä puuhailuun on enempi aikaa, välillä vähempi. Ajattelin rueta seurailemaan blogisi kirjoituksia vakituisesti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hanna!
      Aivan ihana kuulla! Huomasin kommenttisi vasta nyt, mutta lämmitti kyllä ihan hirveästi mieltä :) Blogin aloittamisesta on jo hirmukauan, välillä itsekin selailen vanhoja postauksia ja ihmettelen että ai, oon tällaistakin tehnyt joskus :D Kävin vilkaisemassa molempia blogejasi myös, ihania juttuja! Mulla on ihan kamala koirakuume... :)

      Kiitos kommentista! Toivottavasti tykkäät myös jatkossa tulevista tekeleistä. Pitääpä vastavuoroisesti vierailla blogeissasi sillointällöin katsomassa!

      Poista
    2. Minä ajattelin, että siellä se Johanna taas jotain kivaa näpertää, niin siksi ei ehdi vastailemaan ;) Nuo vihreät villasukat (uusin päivityksesi) ovat kyllä kauniit! Tuo kuvio ja kaikki!

      Kiitos myös sinulle blogeissani vierailuista! Lisäsin blogisi luettelooni, näin näen aina tuoreimmat päivitykset, ja uskon, että pidän kaikista :D Minun Jälkiä kahden käden -blogissa voi olla pitempiäkin päivitystaukoja, mutta Röllin sydäntä pyrin päivittämään mahdollisimman usein, kun tuota koiruutta tulee niin paljon kuvailtua ;)

      Poista
  3. Voi mitä ihanuuksia! Tätä postausta lukiessa iski taas se ikuinen haave eli oppi kirjansidonta. Jäänkin samalla lukijaksi, sillä täältähän löytyy muutakin mukavaa luettavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kirjansidonta on kyllä erittäin palkitsevaa hommaa. Jotenkin kirjat jo itsessään on niin kauniita ja on jännää tutustua niiden erilaisiin rakenteisiin :) Netistäkin löytyy jo vaikka millaisia ohjeita erilaisiin kirjoihin. Jos päätät kokeilla, niin bloggaa ihmeessä! Kirjansidonnan harrastajia tuntuu Suomessa olevan kovin vähän :)

      Poista