keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Pari sanaa kehräämisestä


Vaikeaa on..


No jos nyt muutaman muunkin seikan kirjaisi ylös kuitenkin. 

Tässä postauksessa ovat esillä elämäni ihkaensimmäiset kehräämäni muhkuraiset ja vähemmän muhkuraiset langat! Useampikin neulojaystäväni kehrää käsin upeita lankoja ja minähän tahdoin luonnollisesti itsekin oppia kyseisen taidon. Mikäpä olisi hienompaa kuin kehrätä itse kauniita, ohuita ja vivahteikkaita lankoja neuleprojekteja varten? Ei varmasti mikään.

Ja siitä se farssi sitten alkoi. Selvästi ylläolevan ensimmäisen kehruun jälkeen opittavaa oli vielä rutkasti. Mihin suuntaan tämä pyörii? Miksi tämä säie katkeilee viiden sentin välein? Voisiko nyt joku muu polkea kiitos, kun mulla on vähän kiire tämän villan kanssa..? Lopputulos on aika hupaisa näky, onneksi KeesiIndustriesin Saran värjäys pelastaa etenkin tässä tapauksessa paljon..


Toinen kuitu kääntyi langaksi jo huomattavasti paremmin. Vähän säätöä jarruvaijerin kanssa ja homma alkoi sujua aina vaan helpommin. Tämän kuidun aikana oli aika huomata, että villaahan voi vetää aika pitkällekin ennen kuin se katkeaa. Erittäin selväksi tuli myös se, että entisen rumpalin ei välttämättä kannata kuunnella rokkia rukkia polkiessaan. Lopputulokseen olen tämän toisen lankani kohdalla e-rit-täin tyytyväinen.

Merinokuitu on tilattu World of Woolista, nimi on Northern Lights Typhoon (NL9). Topsi oli huomattavasti tummempi kuin promokuvassa, lopputuloksen vuoksi annoin langalle nimeksi persoonallisesti 'Old School Jeans'.



Kolmas kehruuprojekti onkin sitten väriensä puolesta ehkä räväkimmästä päästä ikinä. Kysäisin eräältä "kollegalta", onko raitalangan kehrääminen ja navajointi käypä idea, ja hyväksynnän saatuani ryhdyin taas päätä pahkaa polkemaan. Jaoin kumpaakin väriä 50 grammaa valmiiksi pieniin osioihin, jotka kehräsin yhdelle säikeelle. Lopuksi navajoin säikeestä kolminkertaisen neulelangan ja toivoin saavani aikaan mahdollisimman pitkiä osioita välivärin lankaa, jossa siis kietoutuisi molemmat värit yhtäaikaa toisiinsa. Eihän se lopputulos ihan sellainen ole, kuin toivoin, mutta olisihan se pitänyt osata etukäteen päätelläkin tekniikan luonteen perusteella. Hiukan käppyräiseltähän tämä Pepiksi kutsumani lanka näyttää, mutta ehkäpä uittaminen korjaa asiaa ainakin hiukan.

Myös tämä kuitu on World of Woolista, tällä kertaa Blue Faced Leicesteriä. Värit ovat Spearmint (BFL35) ja Clementine (BFL85), erittäin valovoimaisia molemmat.


3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! olisi mukava oppia tuo taito :) kauniita värejä!

    VastaaPoista
  2. Ei nuo nyt mitenkään voi ensimmäisiä kehruita olla! :P Upeita kuin mitkä!

    VastaaPoista
  3. Kyllä on kauniita kehruita :)

    VastaaPoista