Moonraker

Malli: Moonraker
Lanka: Drops Baby Merino, itsevärjätyt
Puikot: 4.0 mm

Melanie Berg on yksi lempparisuunnittelijoistani. Hänen neulemallinsa ovat kauniita ja käytännöllisiä sekä hyvin kirjoitettujen ohjeiden vuoksi myös mukavia neuloa. Kun joskus törmäsin Moonrakeriin, pidin simpukkamaisista raidoista ja tykästyin samantien muutoin todella simppeliin huivimalliin. Suosikkeihin kadonnut malli kuitenkin kolahti tositeolla alitajuntaan, kun bongasin Ravelryä selatessani Trin-Annelien neuloman version - tuohan on aivan ylitäydellinen!

Trin-Annelien Moonraker pyöri päässäni viikkotolkulla ja haaveilin hirmusti tilaavani joskus samat Madelinetoshin langat, jotta saisin oman yhtä täydellisen huivin omaan kaulaani kiedottavaksi. Madelinetosh-haaveet kuitenkin lykkäsivät ja lykkäsivät projektia, kunnes sitten yhtäkkiä totesin, että no miksen yrittäisi värjätä lankoja itse.

 Dropsin Baby Merino on muuten sitten ihan huikea lanka, olen neulonut siitä jo pari huivia ja Paulie -takin. Sen lisäksi, että lanka on ihan älyttömän pehmeää ja mielestäni kauniisti neuleena laskeutuvaa, ottaa se väriä juuri siten, kun mistä minä pidän. Pinta ei ole aivan tasaista ja langasta tulee vaaleaksi jäävien kohtien vuoksi jopa hiukan kiiltävän näköistä. Harmaaksi värjätty Baby Merino tuo mulle mieleen harjatun teräksen, ei lainkaan huono!

Halusin toistaa Trin-Annelien Moonrakerin värejä melko yksi yhteen, ja jännitin ja lykkäsin värjäystä päivä päivältä pikkuhiljaa eteenpäin... Ihana malli kuitenkin pysyi mielessä muiden neuleprojektien ohella ja pakotti tarttumaan tuumasta toimeen - niinpä eräänä kesäpäivänä vyyhti toisensa jälkeen upposi höyryävään värikattilaan (oli meinaan suhteellisen lämmin päivä kerrostalokämpässä). Enkä kyllä voi olla muuta kuin iloinen, kuinka hyvin näinkin noviisina värjääjänä onnistuin, ja vaikka vihreän värjäsin pariin otteeseen ja muutenkin sävyissä on toki hiukan eroja alkuperäiseen ajatukseen, tykkään näistä väreistä aiiivan järjettömästi!

Pingotin huivin hiukan tiukemmin kuin mitä normaalisti pääosin aina-oikeaa -huivit ehkä pingotetaan, mutta mun makuun sopii parhaiten liehuvat ja laskeutuvat huivit. Lankoja päätellessä tuli kyllä selväksi, että vaikka pinta on lähes verkkomaista, niin on tämä silti ihan riittävän lämmin. Ja kietoutuu kaulan ympärille tarvittaessa kolmesti :)

Moonraker oli mulle jollain tavalla normaaliakin tärkeämpi ja rakkaampi projekti. Ehkä se johtuu itsevärjätyistä langoista ja täydellisyyttä hipovasta esikuvasta, josta haaveilin niin pitkään. Harmaat on mun juttu, mutta tässä niitä piristää todella energinen turkoosi ja hiukan sammaleeseen vivahtava vihreä. Nyt vaan viileää syksyä ja talvea odottamaan, jotta Moonrakerkin pääsisi pian tositoimiin!